Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta, tietää Osmo A. Wiio. Ja ihan varmana epäonnistuu jos molemmat viestijät eivät puhu samaa kieltä hyvin, täydentää Hetsku.
Olin eilen raivona remonttimiehille. Kehittelin vitsiä "Kuinka monta ikkunaremonttimiestä tarvitaan vaihtamaan lamppu". En keksinyt vain yhtä hyvää vastausta. Joko ei yhtään, sillä ikkunaremonttimiehet eivät kuitenkaan tule vaihtamaan sitä. Tai viisi, joista ensimmäinen on asiakas, toinen on asiakkaan venäjänkielinen kollega jolle asiakas soittaa, kun työmiehiä ei näy. Kollega soittaa talon isännöitsijälle, joka vastaa koko projektista. Isännöitsijä soittaa remonttifirman dirikalle, joka soittaa työmiehelle. Lopulta tähän soittoketjuun kyllästynyt asiakas vaihtaa itse lampun.
Tänään remonttimiehistä suosikkini, Anton, saapui remonttinaisen kanssa muutamaa minuuttia vaille yhdeksän - etuajassa! Anton ihmetteli, mitä eilen oikein tapahtui. Olivat kuulemma yhdeksältä käyneet oven takana, mutta ovea ei avattu, sillä olin Antonille edellisellä viikolla sanonut että olen kotona vasta kello 10.
Anton oli dirikalle sanonut ettei asuntoon päästä kuin vasta kymmeneltä, mutta dirikka oli käskenyt työmiehet paikalle jo yhdeksältä, ja sitten toiseen projektiin kun asiakas ei suvainnutkaan olla ovea avaamassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kai pitänyt pyytää venäjänkielistä kollegaa soittamaan isännöitsijälle ja dirikalle remonttiaikataulusta. Tietämättäni oioin soittoketjussa, ja senhän kaikki tietää, että oikominen voi olla itse asiassa kiertämistä, jos ei tiedä mitä tekee.
No, tänään kuitenkin ikkunaremonttiprojekti eteni niin kuin sen kuvittelinkin etenevän. Anton kysyi moneen asti voivat olla. Lupasin, että yhteen, ja huomenna samoin. Maanantaina vaikka koko päivän, jotta remontti saadaan valmiiksi. Sitten projektin paree ollakin jo valmis!
Seuraavat vieraat saapuvat jo ensi viikon perjantaina, enkä halua heitä majoittaa suojamuovin alle nukkumaan.
Hetsku, jonka mielestä työmiehet on cool, mutta se ärsyttävä dirikka vois painua hittoon!
2 kommenttia:
En tiijä huomaatko näitä vanhojen (?) juttujen kommentteja (vai ilmoittaako viksu ploki ne sulle) mutta enivei. Eli tulipa mainio muisto mieleen tuosta suojapeitteen alla nukkumisesta/nukkumattomuudesta ne eräät tuparit ja parveke, sängyn suojamuovi sekä lompakko tyynynä....
Mut kyl sitä on tullut kaikenmaailman reissuissa remuttua, kuten myöskin muistoista pulpahtaneet kotiviinijuopumiset ladan yössä Eimö-päivän jälkeen...
Kyllä mun viksu blogi kertoo. Ja hyvä että sinä kerroit nämä muistot, joita en tokikaan ole unohtanut vaikka en myöskään ole niitä aktiivisesti viime aikoina ajatellut.
Kyllä sitä vanhoilla päivilläänkin (!) vielä taipuu pressun alle lompakko tyynynä nukkumaan, mutta sen verran alkaa olla varoissaan jo ettei kotiviiniä tule kyllä juotua enää. Ei pysty!
Oi niitä aikoja! "Peilipallon alla aamukuuteen, tartut aina tilaisuuteen..."
Lähetä kommentti