Heräsin Moskovan arkeen maanantaina 10. syyskuuta kello 6.42. Maanantai-aamu, kaikkihan sen tuskan tietää: työviikko edessä. Arkea mukavoittanut vieras on lähtenyt, ja hauska viikonloppu Pietarissa on vain päätä jyskyttävä muisto. Ulkona sataa vettä ja on kylmä (fakta, ei valitus). Jääkaappi on tyhjä, eikä aamupalaksi saa oikein raapastua kuin banaanimehua.
Vaikka arkeen havahtuminen olikin ehkä kuin pulahdus avantoon, ei arki yleisesti ottaen ole mitenkään kamalaa. Avantouintihan on mukavaa ja terveellistä. Arki on realismia.
En tiedä mikä on hyvä optimistin määritelmä, mutta kyllä optimistin tunnistaa kun se kohdalle osuu. Kollegani Irma lohdutti minua noin kolme vuotta sitten Foxconnin konttorissa maanantaita huokaillessani sanomalla "Ajatella, huomenna on jo tiistai!". Jos Irma ei ole optimisti, niin kuka on?
Totesimme toisen Foxconn-kollegan Miian kanssa, että maanantaina täytyy selvitä vain yhdestä päivästä, siitä maanantaista. Tiistaina on haltuun otettava koko loppu arkinen viikko.
Sitä on siis otettu haltuun tänään. Laurakaisan kanssa totesimme että vielä meillä on näissä työhommissa käänteinen Midaan kosketus. Kaikki mihin koskee muuttuu paskaksi. Olisi parempi olla koskematta mihinkään, mutta pakkohan omat sotkut on siivota. Tänään on siis pitkä työpäivä edessä.
Hetsku, joka sauvoi Suomea maailmankartalle
3 kommenttia:
Hyvä Heta!
siis tuo sauvomisjuttu!
täällä pää surisee uutisten parissa.
Tiedän sen tunteen, kun aluksi töissä tuntuu, että kaikille olisi parempi, että vaan istuisi hiljaa jossakin nurkassa eikä koskisi mihinkään.
Mutta kyl se siit si!
Kylläpä hän näyttää reippaalta! :)
-erow
Juu erittäin sporttiselta näytti. Ja suorituksen jälkeinen tankkaus nähtävästi suoritettiin oikaoppisesti.
Timå
Lähetä kommentti