Kun on nettiyhteys kotona niin blogia pitää päivittää taajaan. Uhkana on tietysti se että juttujen taso laskee, mutta jos ei ole kiivennyt korkealle, ei putoa kovaa.
Ja kun joka tapauksessa voi lyödä päänsä puuhun, kaatua ökykaupan portaissa silmälaseilleen ja räjäyttää espressopannun hellalle, voi hyvin aloittaa Moskova-aiheisen runon kirjoittamisen. Mustelmia tulee kuitenkin.
Moskova-runo, säkeet 1 ja 2
Moskovassa voi hyvin viihtyä
pareekin, kun Moskova on koti
Vain yhdestä asiasta pitää kiihtyä
Liikenteestä puuttuu roti!
(Toinen säkeistö tulee kuin väkisin:)
Kiroile kovaa ja paina pilliä
Tööttiin taukoamatta nojaa
Kotiin päästyäsi syö turkin alta silliä
ja lumi pihalta suolalla kolaa.
Hetsku, joka on itsekin hämmästänyt kuinka hieno siitä tuli!
Ps. Ja sen vertailun Heta-lauluun voi tehdä kuuntelemalla biisin täältä.
15.12.07
Bloggiterveiset kotoa!
Olen taas liittänyt itseni maailman verkkoon. Siihen vaadittiin kolme käyntiä Streamin toimistolla, Laurakaisan patistusta, sormien läpi katsova Streamin toimistovirkailija, reilut 2000 ruplaa (noin 60e), hyvä ja kiltti tietokone, kirjalliset ohjeet, kolme viisasta naista (reilussa kahdessa tuhannessa vuodessa nämä jouluajan roolien sukupuolet ovat vaihtuneet), hiukan kiroilua ja uhoamista ja vähän kai tuuriakin.
Yökylään jääneen LK:n kanssa sovimme, että jaamme ensi yön tunnin vuoroihin. Toinen nukkuu, toinen surffaa sydämensä kyllyydestä, mesettää ja youtubettaa.
Maanantaina meillä on molemmilla surffitukat.
Hetsku, vihdoinkin online!
Yökylään jääneen LK:n kanssa sovimme, että jaamme ensi yön tunnin vuoroihin. Toinen nukkuu, toinen surffaa sydämensä kyllyydestä, mesettää ja youtubettaa.
Maanantaina meillä on molemmilla surffitukat.
Hetsku, vihdoinkin online!
11.12.07
Puhutteko venäjää?
Satunnainen kyselijä: "No mites siellä rajan takana nyt menee, mites venäjä sujuu?"
Hetsku: "No emmää nyt tiiä, oon mä sitä lukenu niin paljon etten voi sanoa etten puhuis, mutta emmää sitä toisaalta osaa puhuakaan".
SK: "No mutta blogitekstien perusteellahan sä ainakin opiskelet sitä tosin paljon, luulis että oot ihan sujuva jo!".
H: "Luulis ja luulis. Paperilla mää osaanki venäjää aika hyvin. Hississä aulatädin kans keskustelu menee myös melko hyvin, kun ne puhuu niinku lapselle puhutaan. Ja verrattuna amerikkalaisiin mun aksentti on varmaan paljon lievempi. Mutta emmää silti internettiä saa yksin vielä tilattua."
Hetsku, jolla on onneks Laurakaisa, ja hänen myötävaikutuksella keskimäärin viiden työpäivän kuluessa myös internetti kotona!!!
Hetsku: "No emmää nyt tiiä, oon mä sitä lukenu niin paljon etten voi sanoa etten puhuis, mutta emmää sitä toisaalta osaa puhuakaan".
SK: "No mutta blogitekstien perusteellahan sä ainakin opiskelet sitä tosin paljon, luulis että oot ihan sujuva jo!".
H: "Luulis ja luulis. Paperilla mää osaanki venäjää aika hyvin. Hississä aulatädin kans keskustelu menee myös melko hyvin, kun ne puhuu niinku lapselle puhutaan. Ja verrattuna amerikkalaisiin mun aksentti on varmaan paljon lievempi. Mutta emmää silti internettiä saa yksin vielä tilattua."
Hetsku, jolla on onneks Laurakaisa, ja hänen myötävaikutuksella keskimäärin viiden työpäivän kuluessa myös internetti kotona!!!
10.12.07
Hur-hur, hurisi viikko
Viikko on vierähtänyt sitten viime postauksen. Mitä oikeastaan tapahtui?
Maanantaina opiskelin diplomaattiakatemiassa venäjää työpäivän päätteeksi, ja odotin lähikahvilassa että suutari saisi työnsä tehtyä. Äitin Varsovasta 80-luvulla ostama punainen huivi sai tarjoilijalta kehuja, ja kollegakin lopulta kenkänsä suutarista.
Tiistaina jäin työpäivän jälkeen työpaikalle naputtamaan venäjänläksyjä. Kun yhdistää samaan tehtävään kyrillisen näppäimistön, liikeverbit ja verbien aspektit niin voi olla aiheellisesti ylpeä itsestään kun saa kaikki läksyt tehtyä.
Keskiviikkona söin aamupalaksi puolentoistatunnin satsin venäjän yksityisopetusta, ja työpäivän jälkeen sain samanmittaisen setin pienryhmässä. Ymmärtänette, että en jaksanut enää mennä New York dollsin keikalle, vaan jäin kotiin lämmittämään makaronilaatikkoa ja lukemaan Kodin Kuvalehteä. Jos mulle vielä joskus väitetään että ikä on vain numero, niin aion sen tämän esimerkin kautta aina kiistää. Ikä on paljon muutakin!
Torstaina juhlin arkisessa Moskovassa Suomen itsenäisyyttä neljässä erilaisessa juhlassa. Kollega tarjosi kotonaan herkullista riisipuuroa, suomalainen sanomalehti toimistossaan kuohuviiniä ja pikkuleivoksia, suurlähettiläs virka-asunnossaan kaikille suomalaisille notkuvan herkkupöydän ja läheinen yökerho innokkaimmille juhlijoille vielä jatkopaikan. Ei yheksäkyt vuotta juhliinnu vain yhdellä maljapuheella.
Perjantaina jatkoin työntekoa vain muutama tunti juhlien päättymisen jälkeen. Töiden jälkeen värväsin Laurakaisan, jota joissakin piireissä myös Lurakasaksi kutsutaan, luokseni pitämään minua hereillä jotta yöunet eivät menisi pilalle päiväunilla. LK onnistui tehtävässään täydellisesti apunaan ranskalaiset perunat ja tsekkiläinen Kolja-elokuva.
Lauantaina lauloimme kauneimpia joululauluja ja keskustelimme papin kanssa kääntämisen vaikeudesta niin uutta testamenttia kuin Saatana saapuu Moskovaan -kirjaakin esimerkkinä käyttäen. Kulttuurituokion jälkeen ylensöimme georgialaisessa ravintolassa ja havainnoillistimme parisuhteita sokeripusseilla Pariisissa. Yhden päivän aikana ehtii moneen paikkaan jos ei jää ihmettelemään vaan juoksee reippaasti tien yli. Ja avaa oven kun summeri soi, vaikka kello olisi 01.36.
Sunnuntaina tapasin vihdoin Alla Pugatsovan! Istuin tosin kaukana yläparvella eikä Alla nähnyt minua, mutta Allan karisma kiipesi kyllä piippuhyllylle asti. Televisioitu Vuoden laulut -show vahvisti sen, minkä jo etukäteen tiesinkin: venäläinen pop/iskelmä ei saa minua syttymään. Ei tähtishow tuntunut olevan tuhatpäisen venäläisyleisön makuunkaan, vaan nuoren vasikan lailla lavalla koikkelehtineet ja pleipäkkinä laulaneet mallitytöt ja -pojat saivat melko laimeat aplodit. Venäläiset jäivät tosin vielä paikoillensa pällistelemään kun suomalaiset reilun kahden tunnin istuskelun jälkeen hiipivät kotiin lepäilemään.
Hetsku, joka mielessään laulaa että se viikko oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Maanantaina opiskelin diplomaattiakatemiassa venäjää työpäivän päätteeksi, ja odotin lähikahvilassa että suutari saisi työnsä tehtyä. Äitin Varsovasta 80-luvulla ostama punainen huivi sai tarjoilijalta kehuja, ja kollegakin lopulta kenkänsä suutarista.
Tiistaina jäin työpäivän jälkeen työpaikalle naputtamaan venäjänläksyjä. Kun yhdistää samaan tehtävään kyrillisen näppäimistön, liikeverbit ja verbien aspektit niin voi olla aiheellisesti ylpeä itsestään kun saa kaikki läksyt tehtyä.
Keskiviikkona söin aamupalaksi puolentoistatunnin satsin venäjän yksityisopetusta, ja työpäivän jälkeen sain samanmittaisen setin pienryhmässä. Ymmärtänette, että en jaksanut enää mennä New York dollsin keikalle, vaan jäin kotiin lämmittämään makaronilaatikkoa ja lukemaan Kodin Kuvalehteä. Jos mulle vielä joskus väitetään että ikä on vain numero, niin aion sen tämän esimerkin kautta aina kiistää. Ikä on paljon muutakin!
Torstaina juhlin arkisessa Moskovassa Suomen itsenäisyyttä neljässä erilaisessa juhlassa. Kollega tarjosi kotonaan herkullista riisipuuroa, suomalainen sanomalehti toimistossaan kuohuviiniä ja pikkuleivoksia, suurlähettiläs virka-asunnossaan kaikille suomalaisille notkuvan herkkupöydän ja läheinen yökerho innokkaimmille juhlijoille vielä jatkopaikan. Ei yheksäkyt vuotta juhliinnu vain yhdellä maljapuheella.
Perjantaina jatkoin työntekoa vain muutama tunti juhlien päättymisen jälkeen. Töiden jälkeen värväsin Laurakaisan, jota joissakin piireissä myös Lurakasaksi kutsutaan, luokseni pitämään minua hereillä jotta yöunet eivät menisi pilalle päiväunilla. LK onnistui tehtävässään täydellisesti apunaan ranskalaiset perunat ja tsekkiläinen Kolja-elokuva.
Lauantaina lauloimme kauneimpia joululauluja ja keskustelimme papin kanssa kääntämisen vaikeudesta niin uutta testamenttia kuin Saatana saapuu Moskovaan -kirjaakin esimerkkinä käyttäen. Kulttuurituokion jälkeen ylensöimme georgialaisessa ravintolassa ja havainnoillistimme parisuhteita sokeripusseilla Pariisissa. Yhden päivän aikana ehtii moneen paikkaan jos ei jää ihmettelemään vaan juoksee reippaasti tien yli. Ja avaa oven kun summeri soi, vaikka kello olisi 01.36.
Sunnuntaina tapasin vihdoin Alla Pugatsovan! Istuin tosin kaukana yläparvella eikä Alla nähnyt minua, mutta Allan karisma kiipesi kyllä piippuhyllylle asti. Televisioitu Vuoden laulut -show vahvisti sen, minkä jo etukäteen tiesinkin: venäläinen pop/iskelmä ei saa minua syttymään. Ei tähtishow tuntunut olevan tuhatpäisen venäläisyleisön makuunkaan, vaan nuoren vasikan lailla lavalla koikkelehtineet ja pleipäkkinä laulaneet mallitytöt ja -pojat saivat melko laimeat aplodit. Venäläiset jäivät tosin vielä paikoillensa pällistelemään kun suomalaiset reilun kahden tunnin istuskelun jälkeen hiipivät kotiin lepäilemään.
Hetsku, joka mielessään laulaa että se viikko oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
3.12.07
Lukukauden päättäjäiset
Joulukuun ensimmäisenä päivänä venäjän opettajani Galja järjesti oppilailleen päättäjäisillallisen. Pienen asunnon pienen olohuoneen pöydälle oli katettu lautaset 11 oppilaalle ja isäntäparille. Jokainen oppilas oli saanut yhden ennakkotehtävän valmisteltavaksi, ja siitä suoriutumista tulisi arvioimaan "rehtori", Galjan mies Sergei.
Ensin kuitenkin syötiin.
Tai ihan ensin juotiin tietenkin votkaa. "Pian, kaikki kerralla, ennen kuin mormonit saapuvat", hoputti Galja. "Teidän suomalaisten tarvitsee juoda, että te puhuisitte", muistutti Sergei. Meidän jälkeemme saapunut amerikkalais-venäläinen pari ehti vielä juoda votkasnapsit, mutta sen jälkeen saapui Moskovan mormonimission presidentti vaimonsa ja viiden seurakuntalaisensa kanssa, joten illallisen aikana joimme vain puolukkamehua. Ja Sergein vaivihkaa kaatamaa valkoviiniä.
Galina esitteli meidät toisilleen ronskilla tavalla. Selvästi ylipainoisen miehen hän esitteli "Moskovan isoimmaksi amerikkalaiseksi", ja selitti hämmentyneille kuulijoille että "hänhän on mormonimission presidentti". Kolumbiasta kotoisin oleva "Alexandra on vakooja, joka ensin valloitti Amerikan (Alexandralla on amerikkalainen mies), ja nyt hän on saapunut valloittamaan Venäjän". Suomalainen kollegani on kuulemma Suomen Margaret Thatcher. Minun vuoron tullessa hän oli ilmeisesti huomannut, ettei hänen huumorinsa oikein pure kaikkiin, ja minut esiteltiin Suomen tulevana presidenttinä.
Jos esittely ei sujunutkaan ihan hämmennyksettä, omasta ennakkotehtävästään isäntäpari suoriutui hyvin: ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Alkupalaksi tarjottiin italiansalaattia, jota muissa maissa kutsutaan Venäjänsalaatiksi ja Venäjällä Olivierin salaatiksi. Sitten lobiota eli papumössöä, ja sen jälkeen plovia eli risottoa. Keitto oli ehkä vähän yllättäen säästetty pääruuaksi, mutta maullaan emännän erikoisuus lunasti paikkansa. "Vkusno, vkusno", huokailivat kaikki oppilaat.
Amerikkalainen Jeff kertoi viiden vuoden kokemuksella, että Galjan päättäjäisillan traditioihin kuuluvat plov, kaalikeitto ja suomalaiset. "Ikimuistoisin heistä on Jukka, joka puhui paljon, ja aina vaan enemmän mitä enemmän votkaa hänelle tarjottiin". Maineemme tunnetaan myös mormonipiireissä, ja miksei tunnettaisi!
Sitten tenttien vuoro. Amerikkalainen kotiäiti Lisa kertoi lyhyesti perheestään. Vaikka istuin hänen vieressään ja näin paperin, josta hän tekstiä luki, en ymmärtänyt puheesta juuri mitään. Alexandra kertoi perhestään huomattavasti sujuvammin vaikka on asunut Moskovassa vasta kolme kuukautta ja opiskellut venäjää yhtä kauan. Saksalainen Elke kertoi saksalaisesta joulusta ilman är-äännettä. Marita, illan toinen perinnesuomalainen, kertoi Helsingistä.
Jeffin vaimo Josie kertoi hauskasta virheestä, minkä hän oli venäjää puhuessaan tehnyt. Jeff kertoi shutkan, vitsin, ja mormonipresidentin tehtävä oli sanaleikki, mutta Charlesilla on niin vahva amerikkalainen aksentti etten erottanut venäläisistä sanoista puoliakaan vaikka amerikkalaisen Patrickin venäläinen vaimo Elena käänsi sen englanniksi. Charlesin vaimo Andrea kertoi myös perheestään, ja Patrick kertoi kuinka tuli muuttaneeksi Moskovaan.
Minun ennakkotehtävä oli myös shutka. Päätin erottua muusta joukosta enkä ottanut muistilappua käteeni, jonka vuoksi vitsi menetti ehkä tärkeimmät sanansa ja vivahteensa, mutta kaikki kohteliaasti taputtivat silti.
Koska sunnuntaina oli vaalit, ja "Venäjä on demokraattinen maa", annettiin kaikille oikeus valita voittaja, vaikka Sergei yleensä valitsee parhaan. Oikeutetusti voittajaksi valittiin Alexandra, joka tosin ei ymmärtänyt tuloksen kertoneen Sergein puheesta voittaneensa.
Vaikka ilta oli leppoisa, ja amerikkalaiset käänsivät kaiken puhutun englanniksi Lisalle joten voin sanoa ymmärtäneeni lähes kaiken mitä puhuttiin, olin viisituntisen venäjän tunnin jälkeen hyvin, hyvin väsynyt. Kotiin päästyäni menin suoraan sänkyyn.
Lauantai-iltana kello 21 nukkumassa! Ei käy venäjän puhuminen vielä vaivatta.
Hetsku, joka odottaa myös lukukauden päättäjäisten jälkeistä joulutaukoa kieli pitkällä. En tosin vielä ole päättänyt mikä kieli se on - varmaan suomen kieli.
Ensin kuitenkin syötiin.
Tai ihan ensin juotiin tietenkin votkaa. "Pian, kaikki kerralla, ennen kuin mormonit saapuvat", hoputti Galja. "Teidän suomalaisten tarvitsee juoda, että te puhuisitte", muistutti Sergei. Meidän jälkeemme saapunut amerikkalais-venäläinen pari ehti vielä juoda votkasnapsit, mutta sen jälkeen saapui Moskovan mormonimission presidentti vaimonsa ja viiden seurakuntalaisensa kanssa, joten illallisen aikana joimme vain puolukkamehua. Ja Sergein vaivihkaa kaatamaa valkoviiniä.
Galina esitteli meidät toisilleen ronskilla tavalla. Selvästi ylipainoisen miehen hän esitteli "Moskovan isoimmaksi amerikkalaiseksi", ja selitti hämmentyneille kuulijoille että "hänhän on mormonimission presidentti". Kolumbiasta kotoisin oleva "Alexandra on vakooja, joka ensin valloitti Amerikan (Alexandralla on amerikkalainen mies), ja nyt hän on saapunut valloittamaan Venäjän". Suomalainen kollegani on kuulemma Suomen Margaret Thatcher. Minun vuoron tullessa hän oli ilmeisesti huomannut, ettei hänen huumorinsa oikein pure kaikkiin, ja minut esiteltiin Suomen tulevana presidenttinä.
Jos esittely ei sujunutkaan ihan hämmennyksettä, omasta ennakkotehtävästään isäntäpari suoriutui hyvin: ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Alkupalaksi tarjottiin italiansalaattia, jota muissa maissa kutsutaan Venäjänsalaatiksi ja Venäjällä Olivierin salaatiksi. Sitten lobiota eli papumössöä, ja sen jälkeen plovia eli risottoa. Keitto oli ehkä vähän yllättäen säästetty pääruuaksi, mutta maullaan emännän erikoisuus lunasti paikkansa. "Vkusno, vkusno", huokailivat kaikki oppilaat.
Amerikkalainen Jeff kertoi viiden vuoden kokemuksella, että Galjan päättäjäisillan traditioihin kuuluvat plov, kaalikeitto ja suomalaiset. "Ikimuistoisin heistä on Jukka, joka puhui paljon, ja aina vaan enemmän mitä enemmän votkaa hänelle tarjottiin". Maineemme tunnetaan myös mormonipiireissä, ja miksei tunnettaisi!
Sitten tenttien vuoro. Amerikkalainen kotiäiti Lisa kertoi lyhyesti perheestään. Vaikka istuin hänen vieressään ja näin paperin, josta hän tekstiä luki, en ymmärtänyt puheesta juuri mitään. Alexandra kertoi perhestään huomattavasti sujuvammin vaikka on asunut Moskovassa vasta kolme kuukautta ja opiskellut venäjää yhtä kauan. Saksalainen Elke kertoi saksalaisesta joulusta ilman är-äännettä. Marita, illan toinen perinnesuomalainen, kertoi Helsingistä.
Jeffin vaimo Josie kertoi hauskasta virheestä, minkä hän oli venäjää puhuessaan tehnyt. Jeff kertoi shutkan, vitsin, ja mormonipresidentin tehtävä oli sanaleikki, mutta Charlesilla on niin vahva amerikkalainen aksentti etten erottanut venäläisistä sanoista puoliakaan vaikka amerikkalaisen Patrickin venäläinen vaimo Elena käänsi sen englanniksi. Charlesin vaimo Andrea kertoi myös perheestään, ja Patrick kertoi kuinka tuli muuttaneeksi Moskovaan.
Minun ennakkotehtävä oli myös shutka. Päätin erottua muusta joukosta enkä ottanut muistilappua käteeni, jonka vuoksi vitsi menetti ehkä tärkeimmät sanansa ja vivahteensa, mutta kaikki kohteliaasti taputtivat silti.
Koska sunnuntaina oli vaalit, ja "Venäjä on demokraattinen maa", annettiin kaikille oikeus valita voittaja, vaikka Sergei yleensä valitsee parhaan. Oikeutetusti voittajaksi valittiin Alexandra, joka tosin ei ymmärtänyt tuloksen kertoneen Sergein puheesta voittaneensa.
Vaikka ilta oli leppoisa, ja amerikkalaiset käänsivät kaiken puhutun englanniksi Lisalle joten voin sanoa ymmärtäneeni lähes kaiken mitä puhuttiin, olin viisituntisen venäjän tunnin jälkeen hyvin, hyvin väsynyt. Kotiin päästyäni menin suoraan sänkyyn.
Lauantai-iltana kello 21 nukkumassa! Ei käy venäjän puhuminen vielä vaivatta.
Hetsku, joka odottaa myös lukukauden päättäjäisten jälkeistä joulutaukoa kieli pitkällä. En tosin vielä ole päättänyt mikä kieli se on - varmaan suomen kieli.
2.12.07
Hyvää Viipurin päivää!
Otsikko on vitsi siitä, että ummikko ymmärtäisi tämän päivän nimen väärin. Tänään on Venäjällä vaalipäivä, День Выборов. Se kaupunki Suomen tuntumassa on Выборг. Joku ehkä tietää mistä kaupungin nimi tulee, minä en. Eikä näköjään wikipediakaan. Tuskin liittyy kuitenkaan vaaleihin.
Onko varsinainen vaalipäivä Venäjällä sitten vitsi? Siihen vastatkoon puolestani HS:n Moskovan-kirjeenvaihtaja Susanna Niinivaara.
Hetsku, joka kaikesta huolimatta aikoo illalla katsoa vaalistudiota venäläisittäin. Kukahan on Venäjän Tarmo Ropponen?
Onko varsinainen vaalipäivä Venäjällä sitten vitsi? Siihen vastatkoon puolestani HS:n Moskovan-kirjeenvaihtaja Susanna Niinivaara.
Hetsku, joka kaikesta huolimatta aikoo illalla katsoa vaalistudiota venäläisittäin. Kukahan on Venäjän Tarmo Ropponen?
1.12.07
Hyvää nimipäivää Okkelille!
Kun kerrankin on lauantai-aamuna kodissa, jossa on netti - ei toki omassa -, niin kyllä silloin pitää toivottaa nimipäivää Oskarille blogin välityksellä.
Hyvää nimpparia!
Hetsku, Laurakaisa ja Kossu
Hyvää nimpparia!
Hetsku, Laurakaisa ja Kossu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)