Joulukuun ensimmäisenä päivänä venäjän opettajani Galja järjesti oppilailleen päättäjäisillallisen. Pienen asunnon pienen olohuoneen pöydälle oli katettu lautaset 11 oppilaalle ja isäntäparille. Jokainen oppilas oli saanut yhden ennakkotehtävän valmisteltavaksi, ja siitä suoriutumista tulisi arvioimaan "rehtori", Galjan mies Sergei.
Ensin kuitenkin syötiin.
Tai ihan ensin juotiin tietenkin votkaa. "Pian, kaikki kerralla, ennen kuin mormonit saapuvat", hoputti Galja. "Teidän suomalaisten tarvitsee juoda, että te puhuisitte", muistutti Sergei. Meidän jälkeemme saapunut amerikkalais-venäläinen pari ehti vielä juoda votkasnapsit, mutta sen jälkeen saapui Moskovan mormonimission presidentti vaimonsa ja viiden seurakuntalaisensa kanssa, joten illallisen aikana joimme vain puolukkamehua. Ja Sergein vaivihkaa kaatamaa valkoviiniä.
Galina esitteli meidät toisilleen ronskilla tavalla. Selvästi ylipainoisen miehen hän esitteli "Moskovan isoimmaksi amerikkalaiseksi", ja selitti hämmentyneille kuulijoille että "hänhän on mormonimission presidentti". Kolumbiasta kotoisin oleva "Alexandra on vakooja, joka ensin valloitti Amerikan (Alexandralla on amerikkalainen mies), ja nyt hän on saapunut valloittamaan Venäjän". Suomalainen kollegani on kuulemma Suomen Margaret Thatcher. Minun vuoron tullessa hän oli ilmeisesti huomannut, ettei hänen huumorinsa oikein pure kaikkiin, ja minut esiteltiin Suomen tulevana presidenttinä.
Jos esittely ei sujunutkaan ihan hämmennyksettä, omasta ennakkotehtävästään isäntäpari suoriutui hyvin: ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Alkupalaksi tarjottiin italiansalaattia, jota muissa maissa kutsutaan Venäjänsalaatiksi ja Venäjällä Olivierin salaatiksi. Sitten lobiota eli papumössöä, ja sen jälkeen plovia eli risottoa. Keitto oli ehkä vähän yllättäen säästetty pääruuaksi, mutta maullaan emännän erikoisuus lunasti paikkansa. "Vkusno, vkusno", huokailivat kaikki oppilaat.
Amerikkalainen Jeff kertoi viiden vuoden kokemuksella, että Galjan päättäjäisillan traditioihin kuuluvat plov, kaalikeitto ja suomalaiset. "Ikimuistoisin heistä on Jukka, joka puhui paljon, ja aina vaan enemmän mitä enemmän votkaa hänelle tarjottiin". Maineemme tunnetaan myös mormonipiireissä, ja miksei tunnettaisi!
Sitten tenttien vuoro. Amerikkalainen kotiäiti Lisa kertoi lyhyesti perheestään. Vaikka istuin hänen vieressään ja näin paperin, josta hän tekstiä luki, en ymmärtänyt puheesta juuri mitään. Alexandra kertoi perhestään huomattavasti sujuvammin vaikka on asunut Moskovassa vasta kolme kuukautta ja opiskellut venäjää yhtä kauan. Saksalainen Elke kertoi saksalaisesta joulusta ilman är-äännettä. Marita, illan toinen perinnesuomalainen, kertoi Helsingistä.
Jeffin vaimo Josie kertoi hauskasta virheestä, minkä hän oli venäjää puhuessaan tehnyt. Jeff kertoi shutkan, vitsin, ja mormonipresidentin tehtävä oli sanaleikki, mutta Charlesilla on niin vahva amerikkalainen aksentti etten erottanut venäläisistä sanoista puoliakaan vaikka amerikkalaisen Patrickin venäläinen vaimo Elena käänsi sen englanniksi. Charlesin vaimo Andrea kertoi myös perheestään, ja Patrick kertoi kuinka tuli muuttaneeksi Moskovaan.
Minun ennakkotehtävä oli myös shutka. Päätin erottua muusta joukosta enkä ottanut muistilappua käteeni, jonka vuoksi vitsi menetti ehkä tärkeimmät sanansa ja vivahteensa, mutta kaikki kohteliaasti taputtivat silti.
Koska sunnuntaina oli vaalit, ja "Venäjä on demokraattinen maa", annettiin kaikille oikeus valita voittaja, vaikka Sergei yleensä valitsee parhaan. Oikeutetusti voittajaksi valittiin Alexandra, joka tosin ei ymmärtänyt tuloksen kertoneen Sergein puheesta voittaneensa.
Vaikka ilta oli leppoisa, ja amerikkalaiset käänsivät kaiken puhutun englanniksi Lisalle joten voin sanoa ymmärtäneeni lähes kaiken mitä puhuttiin, olin viisituntisen venäjän tunnin jälkeen hyvin, hyvin väsynyt. Kotiin päästyäni menin suoraan sänkyyn.
Lauantai-iltana kello 21 nukkumassa! Ei käy venäjän puhuminen vielä vaivatta.
Hetsku, joka odottaa myös lukukauden päättäjäisten jälkeistä joulutaukoa kieli pitkällä. En tosin vielä ole päättänyt mikä kieli se on - varmaan suomen kieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti