Raahaudun viimeiset metrit maassa maaten, sormivoimin itseäni eteenpäin hilaten. Ei auta vaikka otan iisisti, nukun normaalisti, ja juon tuplaten kahvia. En jaksaisi mitään, yhtään mitään. Akku on lähes tyhjä.
No, kaksi työaamua enää, sitten junalla Arikspaaniin.
Hetsku, hyvin hiljaa ja hitaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti