10.6.08

KMS

KMS on vihdoin lyönyt itsensä läpi koko kansan tietoisuuteen. Kiitos venkoileville lainsäätäjillemme! Saatiinpahan jotain sutinaa. Toivottavasti saadaan jotain muutakin tällä saralla vielä. Esimerkiksi uusia ministereitä.

Mutta KMS voi olla paljon muutakin kuin rahaa jakeleva Keskusta Monetary System. Se voi olla Kesän Mukavinta Seuraa tai Kilo Metriä Sekunnissa. Kymmeneltä Mielellään Sängyssä. KouluMajoitusta Seinäjoella.

Kaksi Moskovan Suosituinta ajanvietettä (Taikan mukaan) ovat Moskovan suurlähetystön uima-allas ja pullojen palauttaminen automaattiin, tässä järjestyksessä. Kaikille Matkaa Suunnitteleville tiedoksi.

Hetsku, KoulutusMatkalla Suomessa

31.5.08

O-ou, yo

Kymmenen vuotta sitten ylioppiloiduin. Jouduin ensimmäisenä kipuamaan kamalissa valkoisissa korkokengissäni naapurikoulun juhlasalin lavalle juhlakansan eteen vastaanottamaan tiiliskiveä, joka myönnettiin sisäisestä palosta saada jotain aikaan. En muista silloin kovasti pohtineeni mikä minusta tulee isona tai kieriskelleeni tuskassa monimutkaisten valintojen vuoksi. Kesä Eimolla liukuhihnatyössä, syksyllä Helsinkiin opiskelemaan. Sen pidemmälle en tähdännytkään.

Sisäinen paloni saada jotain aikaan onkin saanut nyt aikaan jotain sellaista mitä en tarkoittanut. Olen edelleenkin sitä mieltä että minun on parempi olla tähtäämättä pitkälle, olla ajattelematta liikaa sitä viestiä jota minulle lähetetään. En tiedä onnistunko olemaan lähettäjän silmässä ärsyttävä niin kuin haluaisin, vai vain naurettava. Tosiasiassa lähettäjää ei taida juurikaan minun asiani ja ajatukseni kiinnostaa.

Vaan mitä sanoa Laurakaisalle, joka päätti lähettää vastaukseksi vähintään yhtä kovan viestin ja hakea uutta työpaikkaa? En haluaisi toisaalta sanoa mitään etten aiheuttaisi lisää tuhoa. Toisaalta: jos minä olisin Laurakaisa, harkitsisin vakavasti lähtöä. Jos joku kerran vetää ja toinen vähän työntää, niin miksei sitä lähtisi liikkeelle.

Jos minä olisin minä, niin kuin taidan ollakin, sanoisin vaan että älä lähde. Yhdessä me tänne tultiin, ja yhdessä voidaan sitten lähteä kun on ensin otettu rahat pois.

Laurakaisan vuosi sitten antamassa ajatuskirjassa Arno Kotro sanoo että:


Tulevaisuuteen pitää tähdätä mutta sinne ei pidä ampua.


Hetsku, joka ei osaa sanoa kumpaan suuntaan Arnon mielestä tässä asiassa kannattaisi kallistua.

28.5.08

Yhden kodin asuntomarkkinat

Anoin viime viikolla asuntolainaa kahdesta pankista. Toinen vastasi kahdessa päivässä tarjouspyyntööni, Sampo pankista en ole kuullut vielä mitään. Alan tehdä listaa siitä miksi vielä pitäisi pysyä kyseisen pankin asiakkaana. Vielä en ole keksinyt mitään muuta syytä kuin sen, että haluaisin pitää tilinumeroni. Miksei sitä voi siirtää palveluntarjoalta toiselle niin kuin puhelinnumeroa?

Se, että Mummu aikoinaan avasi ensimmäisen, nykyisen tilini Postipankista on huono syy. Mummu itse vaihtoi pankkia jo pari vuotta sitten.

Nyt pitäisi siis virittäytyä asuntomarkkinatunnelmiin. Selailin viime viikolla oikotietä ja etuovea. Kolmekymmentä neliötä Helsingin Kalliossa maksaa halvimmillaan noin 100 000 euroa. Ei kylpyhuonetta. "Rakenna suihku keittiöön", kannustaa asunnonvälittäjä. Samallahan sitä hämmentäisi aamupuuroa kun huuhtelisi shampoota hiuksista. Sopii ennakkoluulottomalle, mutta ei minulle.

Haluaisin suihkullisen, kohtuuhintaisen, pienen muttei naurettavan ahtaan kodin jostain hyvältä paikalta. Haluaisin mielummin takan kuin saunan, mielummin narisevan lautalattian kuin lasitetun parvekkeen. En jaksaisi selata ilmoituksia, en käydä useissa näytöissä. Haluaisin nähdä tulevan kotini ja ostaa sen. Onko tällaista mahdollisiman epärasittavaa palvelua kenelläkään tarjolla? En haluaisi ajautua Pasamaiseen raivoon.

Hetsku, joka ei enää olekaan köyhä opiskelija vaan "omillaan toimeentuleva" virkamies. Missä välissä näin pääsi käymään?

27.5.08

Satoi, satoi, ropisi, pili-pili-pom!

Sinä kesänä satoi enemmän kuin koskaan, mainostetaan yhtä Vares-elokuvaa. Se kesä oli täällä Moskovassa viime viikolla. Nyt, kun Mestareiden liigan finaali on nähty ja veljeni Jaakko on poistunut kaupungista, on taas aurinkoinen ja lämpimähkö kesäsää. Ja kesäloman alkuun on vielä melkein kolme kuukautta.

Sitä ei kannata ajatella. Ylipäänsä ei kannata miettiä ja analysoida liikaa. Esimerkiksi sitä, miksi työnantaja halusi korkeastikoulutettua ja sitoutunutta väkeä töihin, ja muutamaa vuotta myöhemmin virallisen asiakirjan rivien välissä ilmoittaa, että olisi viisaampaa kun kiviriipat ymmärtäisivät lähteä.

Ehei! Elämä on helpompaa kun on hattarapää. Kun lukee vain rivit ja vastaa vain suoraan esitettyihin kysymyksiin. Kun esittää työtehtävien lisäysaikeisiin viattomasti että itseasiassa minun olemassaolevia töitäni pitäisi jakaa muille. Ja kun katsoo kaksi kertaa saman päivän aikana jo aiemminkin näkemänsä Tyttö sinä olet tähti -elokuvan. Hii! Haa! Elämä on kivaa ja romanttista!

Hetsku, joka voi näköjään helposti suggeroida itsensä vartissa väsähtäneestä työläis-venäjänlukijasta hii! haa! -hihkujaksi.

Ps. Töissä voi helposti vahvistaa hattarapää-imagoaan hyppimällä narua verkkopiuhalla hallinnollisen johtajan huoneen nurkilla. Hii! Haa!

23.5.08

Paistinlastalla me paikkaamme sen!



Jos kaapin ovi tipahtaa paikaltaan puhki ruuvatusta lastulevyseinästä, sen saa takaisin paikalleen luovuuden ja paistinlastan avulla.

Hetsku, jonka kodin kaikki epäkohdat on nyt korjattu.

...ja sitten alkoikin sataa.

Tulipahan manattua ettei muka aina sada. Mestaruusliigaillan aamuna alkoi sataa, ja sen jälkeen Moskovassa onkin satanut melkein tauotta. No, britit varmaan tunsivat olonsa kaupungissa kotoisaksi, ja saivat luotua upean tunnelman Luzhnikin stadionille. Niin hyvän, että enää on turha kuvitella pääsevänsä fiilikseen Pelicans-TPS-pelissä. Tuota katsomotunnelmaa ei ylitetä tai edes tavoiteta ihan pian. Ehkä jos minä pääsen joskus jalkapallon MM-finaaliin tai Jaska Superbowliin.

Melantien osasukukokoukseen Moskovan-Leningradin rautatieasemalla osallistui maailman Melanteistä 18,2%. Etäisissa sukulaisissa on outoa se, että ne näyttävät ja tuntuvat tutuilta vaikkei niistä tiedä mitään. Minä en kyllä serkun pojista tiedä vieläkään juuri mitään, sillä Chelsean ja ManU:n fanikatsomot oli jostain syystä erotettu stadionilla niin, etteivät (Melan)tiet enää kohdanneet.

Sen sijaan sekä tietokoneeni että kamerani kohtasivat voittajansa eli Jaskan. Nyt mulla toimii kotona langaton netti ja kameran sumea kuva on noin 80% kirkkaampi. Kohta näytämme kaapin ovelle paikan.

Hetsku ja Jaska, joka poltti kitalakensa pitsalla.

18.5.08

Sunnuntaina ei aina sada

Vaikka olisi ollut koko viikon ja lauantainkin töissä, ei sunnuntaisen työpäivän tarvitse välttämättä olla kivulias. Sen minulle maailma tänään todisti.

Heräsin kello 10.30 pronssimitali kaulassa. Söin aamupalaksi mustikkasmoothieta ja jälkiuunileipää, jonka päällä oli keitettyä kanamunaa. Lähdin kahden tunnin aamupuuhastelun jälkeen kävelemään töihin.

Ulkona oli kesä ja toimistolla ilmastointi hurisi. Kollega, jonka vastuualueelle kuuluvaa hommaa menin ylityöstämään, oli tuonut minulle lahjan kiitokseksi ja antoi minulle vielä hyvän työntekijän aplodit. Projekti eteni aplodien saattelemana hyvää tahtia eteenpäin vaikka maali tuntui karkaavan koko ajan paljastuvien reikien myötä kauemmaksi.

Kirjoitin sähköpostia papille, ja meinasin peeässätä että kyllä täällä joskus levätään vaikkei nyt näköjään tullutkaan pyhitettyä lepopäivää. Vaan pappi, joka on out of office -ilmoituksen mukaan vuorotteluvapaalla lokakuulle, vastasi tunnissa sähköpostiini. Ei tainnut olla hänelläkään lepopäivä tänään!

Tein viisi tuntia töitä huomaamatta ajankulkua. Kävin ostamassa lähikaupasta eväitä ja söin ne oikeaoppisesti näppiksen ääressä. Ennen uimaan lähtemistä sain poistettua työpöydälle ripotelluista muistilapuista kolme - jäljelle jäi noin 14 lappua huomiselle ja ensi viikolle.

Polskuttelin 40 minuuttia uima-altaalla vesijuoksuvyön ja muutaman kollegan kera ja heitin saunassa niin kovat löylyt, että muut siirtyivät alalauteille.

Kävin vielä hiukset vettä tippuen hoitamassa pari unohtunutta työasiaa ja lähdin kotiin. Kotimatkalla vastaan tuli kaksi työkaveria, joita tervehdin mitään selittelemättä hyppäämällä ilmaan ja lyömällä kannat yhteen. He tietämättä tätä taipumustani entuudestaan vastasivat samalla tempulla. Olin otettu.

Tulin mölysillan nurkalle ja jäin odottamaan että autoletka kaasuttelisi ohi jotta pääsisin tien yli, vaan ensimmäinen pysähtyikin suojatien eteen antaen minulle tietä eikä perässä tulleet edes töötänneet!

Sillalla ajattelin että tämä oli hyvä päivä: sopivasti lepoa, sopivasti suoraselkäistä työntekoa, sopivasti seuraa ja urheilua.

Kotona kaadoin valkoiselle paidalle mustikkasmoothieta.

Hetsku, joka ei nuolaissut ennen kuin mustikkasmoothie tipahti, mutta kirosi kyllä heti sen jälkeen.