Tulipahan manattua ettei muka aina sada. Mestaruusliigaillan aamuna alkoi sataa, ja sen jälkeen Moskovassa onkin satanut melkein tauotta. No, britit varmaan tunsivat olonsa kaupungissa kotoisaksi, ja saivat luotua upean tunnelman Luzhnikin stadionille. Niin hyvän, että enää on turha kuvitella pääsevänsä fiilikseen Pelicans-TPS-pelissä. Tuota katsomotunnelmaa ei ylitetä tai edes tavoiteta ihan pian. Ehkä jos minä pääsen joskus jalkapallon MM-finaaliin tai Jaska Superbowliin.
Melantien osasukukokoukseen Moskovan-Leningradin rautatieasemalla osallistui maailman Melanteistä 18,2%. Etäisissa sukulaisissa on outoa se, että ne näyttävät ja tuntuvat tutuilta vaikkei niistä tiedä mitään. Minä en kyllä serkun pojista tiedä vieläkään juuri mitään, sillä Chelsean ja ManU:n fanikatsomot oli jostain syystä erotettu stadionilla niin, etteivät (Melan)tiet enää kohdanneet.
Sen sijaan sekä tietokoneeni että kamerani kohtasivat voittajansa eli Jaskan. Nyt mulla toimii kotona langaton netti ja kameran sumea kuva on noin 80% kirkkaampi. Kohta näytämme kaapin ovelle paikan.
Hetsku ja Jaska, joka poltti kitalakensa pitsalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti