Sinä kesänä satoi enemmän kuin koskaan, mainostetaan yhtä Vares-elokuvaa. Se kesä oli täällä Moskovassa viime viikolla. Nyt, kun Mestareiden liigan finaali on nähty ja veljeni Jaakko on poistunut kaupungista, on taas aurinkoinen ja lämpimähkö kesäsää. Ja kesäloman alkuun on vielä melkein kolme kuukautta.
Sitä ei kannata ajatella. Ylipäänsä ei kannata miettiä ja analysoida liikaa. Esimerkiksi sitä, miksi työnantaja halusi korkeastikoulutettua ja sitoutunutta väkeä töihin, ja muutamaa vuotta myöhemmin virallisen asiakirjan rivien välissä ilmoittaa, että olisi viisaampaa kun kiviriipat ymmärtäisivät lähteä.
Ehei! Elämä on helpompaa kun on hattarapää. Kun lukee vain rivit ja vastaa vain suoraan esitettyihin kysymyksiin. Kun esittää työtehtävien lisäysaikeisiin viattomasti että itseasiassa minun olemassaolevia töitäni pitäisi jakaa muille. Ja kun katsoo kaksi kertaa saman päivän aikana jo aiemminkin näkemänsä Tyttö sinä olet tähti -elokuvan. Hii! Haa! Elämä on kivaa ja romanttista!
Hetsku, joka voi näköjään helposti suggeroida itsensä vartissa väsähtäneestä työläis-venäjänlukijasta hii! haa! -hihkujaksi.
Ps. Töissä voi helposti vahvistaa hattarapää-imagoaan hyppimällä narua verkkopiuhalla hallinnollisen johtajan huoneen nurkilla. Hii! Haa!
3 kommenttia:
Seuraavaksi voisitte ottaa 10m pitkän verkkopiuhan. Kaksi voisi pyörittää ja yksi hyppiä. Sitte sopivin väliajoin paikkoja vaihdellaan. Näin tiimihenki kasvaa ja työtehollekin tapahtuisi varmaan jotain.
Timå
Tai jos ottaisi kaksi pitkää piuhaa, ja toiset pyörittäisivät kahta narua samaan aikaan ja yksi yrittäisi hypätä siinä keskellä! Vieläköhän se voisi onnistua? Miten se koskaan onnistuikaan?
heheh...
en oo vähään aikaan kommentoinu, mutta nyt kommentoin.
Hattarapäänä olisi huomattavasti mukavampi olla kuin sementtipäänä.
Kevyesti hengitellen ja käytävillä pomppien.
Joku voisi ihmetellä ja sopiikin ihmetellä, ja itsellä olisi hauskaa.
Just nyt puurran töissä ja arkeen ikeessä, joten hattaratuuletus olisi tarpeen.
TSannaP.
Lähetä kommentti