Joku on vaikuttanut muhun

Joku on vaikuttanut muhun. Vaihtoehtoja on kolme:

a) Oikea, perinteinen talvi, johon kuuluu reilusti lunta ja tarpeeksi pakkasta, niin että se lumi pysyy maassa jopa Moskovassa, vaikka katuja yritetään suolauksella sohjossa pitääkin. Lumiset olosuhteet ja paistava aurinko tekevät päivistä valoisia, vaikka kaikki se valoisa aika tietysti ollaankin töissä, loisteputkien valossa, sälekaihtimet suljettuna kun raksamiehet kolkuttaa telineillä ikkunoiden takana.

b) Ravintolalakko, joka alkoi 2. tammikuuta. Olen nyt jopa 11 päivää pärjäillyt ilman ravintolaruokia ja -juomia. (Veden, teen tai tavallisen kahvin tilaaminen on sallittua, esimerkiksi jos on kävellyt pakkasessa monta tuntia ja tarvii sulatella naamaa.) Oli mieltäylentävää juhlaa syödä viime sunnuntaina nakkikeittoa ja itsetehtyjä sämpylöitä. En kymmenen vuotta sitten voinut käsittää, miten joku voi kyllästyä ravintolaruokailuun.  Arvannette, että nyt käsitän.

c) Noin 40 minuuttia kestänyt hölkkälenkki Gorkin puistossa, pakkasella, kollegan, jonka lempinimi on Ferrari, vedossa. Se oli eilen.

Joku ylläolevista tai yhdistelmä abc on vaikuttanut siihen, että olen paljon paremmalla tuulella kuin äsken. Jopa MikkoMikko huomasi sen tänään aamulla kellon ollessa kahdeksan. Eli muutos on huomattava.

HetsQ. Varovasti nyt, ettei taika särjy.

Talvitorkuilla

Bloggaaja-HetsQ on ollut talvitorkuilla, ja sillä aikaa todellinen HetsQ on ollut valohoidossa Indonesiassa. Nyt ensinmainittu on herännyt, ja kunhan kahvi on tippunut ja ajatukset ovat jäsentyneet, niin.

En sano mitä sitten teen. Olkaa jännityksessä. Ja voikaa hyvin siihen asti, ja hyvää uutta vuotta, jos menee ensi vuodelle, ja hyvää uutta vuosikymmentä, jos menee niinkin kauan.

HetsQ, nälkäinen karhu.

Ensimmäiset häät

Olemme parin päivän päästä, 4. joulukuuta, olleet vuosikvartaalin verran naimisssa. Juhlistamme kolmatta avioliittokuukautta itsenäisyyspäiväjuhlissa!

Alla kuvia ensimmäisistä epäitsenäisyyspäivästä, häitä juhlittiin lopulta kolme eri kertaa. Ja mähän en alunperin halunnut mitään juhlia. "Mennään maistraattiin ja sitten kahdestaan lounaalle Jännä-Jussi-baariin", ehdotin Mikkomikolle. Lopulta meidät vihitiin Lahden maistraatissa kahden virkansa puolesta todistaneen toimistosihteerin läsnäollessa, ja avioliittoa juhlittiin illallisella Haikon kartanossa perheiden kanssa.

Maistraatin ja avioliiton eteisessä. Viimeinen kuva meistä sinkkuina.

Sormusten vaihto. Todistajia oli kaksi, virkansa puolesta. Toinen otti kuvat, toinen piileskeli niiltä.

Saatte suudella morsianta. Sanokohan se muuten niin? Vai saatte suudella? Joka tapauksessa tästä alkaen olemme naimisissa!

Sulhanen näyttää ihan tyytyväiseltä, vaikka taivas on synkän näköinen.

Häämekon kuosi. Mekkoa etsittiin tuntikaupalla, ja se löytyi lopulta alerekistä noin 30 euron hintaan.

Kaksi sukua koolla Haikon kartanon keltaisessa salissa.

Häämenu: lohicarpaccio, yrteissä paahdettua häränsisäfileetä ja kahden suklaan markiisia ja lakkahyytelöä.

Sulhanen ja morsian, jälkimmäinen intiaaninimeltään "Leikkaa hääkakkua nyrkki ojossa".

Häätanssi, musiikki pöydällä olevasta kännykästä.

Hääkuva kuutamolla.

Hääsviitti viikonlopun jälkeen, arki alkaa.

Hääviikonlopun päätteeksi menimme sienimetsälle. Veera valmiina metsästykseen.

Emilio sai saaliikseen "suklaasieniä".

HetsQ, joka pahoittelee kuvien huonoa laatua, mutta jos haluaa saada jotain valmiiksi niin ei voi aina pyrkiä täydellisyyteen. Blogger käsittelee kuvat sössöiksi. Vähän parempaa laatua saa kun avaa kuvan isommaksi klikkaamalla.

Mä en ennen ollu tämmöne

En ole kärsinyt juurikaan ikäkriiseistä. Kolmekymppisyys toi kriisin sijaan ymmärryksen omasta kuolevaisuudesta.

Mutta jotenkin olen muuttunut epäorganisoidummaksi kuin olin ennen. Kymmenen vuotta sitten merkkasin kaiken kalenteriin, olin hyvissä ajoin paikalla, tiesin paljon mulla oli rahaa lompakossa (ehkä siksi että silloin sitä ei juurikaan ollut), pidin lupaukseni, käsilaukku tai reppu oli järjestyksessä ja vastailin sähköposteihinkin heti.

Nyt kaikki edellämainittu on toisin, ja hukkasin lahjaksi saamani kynän, jätin Pertsan boonuskortin kauppaan, kadotin (ja sittemmin löysin) piponi ja unohtelen eväitä kotiin.

En halua nuortua kaksikymppiseksi, mutta haluan järjestelmällisemmän minäni takaisin. Sen, jolle soitetaan muuttopäivänä perään ja kysytään että mitäs me täällä vanhalla asunnolla nyt tehdään kun te viette niitä tavaroita sinne uudelle. Sen joka vastasi että varmaan teidän kannattaa pakata niitä tavaroita ja tehdä loppusiivousta.

Nyt varmaan sanoisin että
- emmää tiiä
- en muista
- mitä?

HetsQ, joka nykyään kai on enemmänkin hetSt ku

Seuraava siirto

Pari kuukautta sitten kerroin esteistä ja esteettömyydestä. Nyt en ole enää esteetön siviilisäädyltäni, ja seuraava siirtokin alkaa varmistumaan.

Joten tulkaahan vierailulle Moskovaan ensi vuoden heinäkuuhun mennessä, jos meinaatte tulla. Sitten ehkä yhden toisen suurvallan pääkaupunkiin. Vahvistanen kun saan mustaa valkoisella eli siirtopäätöksen.

HetsQ goes west

Ps. Kyllä se hääreportaasikin tulee vielä!

Tärkeä tietoisku

HetsQ, joka haluaa jakaa tämän tärkeän ilmoituksen työpaikkansa intranetistä kaikille tiedoksi. Ja tiesiväthän ne: tänään täällä sataa lunta.

Ennakkojälkiraportti venäläisistä häistä

Kolmen hääjuhlan ja yhden muuton jälkeen arki on yhtä juhlaa. Tovi kestää toipuessa, kaikki kuvien pläräämisessä, parhaiden otosten valikoimisessa ja hääraportin kirjoittamisessa, joten tässä yksi kuva kolmansista eli venäläisistä häistä maistiaisiksi. Huomaa sulhasen kampaus ja tontuhkot kengät. (Klikkaa kuvaa suurempaa versiota varten).

Kuva Mika Kaikkonen.

HetsQ, jonka ennakkoon ehkä vähän pelkäämä päivä prinsessana on onnellisesti ohi. Ei se niin rankkaa ollut kuin voisi kuvitella!