Jotain söpöä

Saanko esitellä: Inkeri.

Inkeri ei ole täällä meillä, vaikka niin toivoisinkin. Inkeri asuu siskoni Sannan perheen luona toista kuukautta. Olin hänen ristiäisissään joitakin viikkoja sitten. Nimiehdokkaiden joukosta valittiin kaksi suosituinta äänestämällä, myös minä olin äänioikeutettu. Oma ehdotukseni Seppo ei päässyt loppusuoralle, vaikka sai ääniä muiltakin.

Lopullisen valinnan teki Inkeri itse: paperilapuille kirjoitetut nimet rutattiin palloiksi ja heitettiin lattialle. Kissa leikki ensin Inkeri-pallukan kanssa.

Eilen paljastui että Inkeri on poika. Inkeri on hyvä nimi pojallekin. Mutta nyt virallinen nimi voisi olla Seppo-Inkeri.

Hetsku, jonka Aili-nimistä mökkiä (josta lisää tuonnenmpana) korjasi mies nimeltä Seppo.

Oikein ajoitettu loma

Kerrankin olen ollut lomalla oikeaan aikaan, MikkoMikon ajoitus oli vielä täydellisempi, varsinkin jos ottaa huomioon millainen sää Suomessa oli viikolla 27.

Taulukko: Washington Post

Jos en muita mittoja ole vielä kunnolla oppinut, niin Fahrenheitit osaan jo aika hyvin. 

32F  =  0C

50F   =  10C

68F   =  20C

86F   =  30C

104F =  40C

100F on siis noin 38C. Kuumeessa on ollut Washington MikkoMikon lomaviikon ajan. Nyt ollaan onneksi jo alilämpöisiä, tälle päivälle on luvattu korkeimmillaan vain 31C.

Hetsku, jonka pää on vieläkin melkoinen karvahattu vaikka hiuksia paljon lähteekin.

Ajoissa on päivän sana

Saavuimme eilen illalla klo 20.45 kotiin. Ilma oli viileämpi mitä pelättiin, vain +30c. Pihalla mintut, ruohosipulit ja muut olivat lakastuneet, ananas oli pudonnut, oletettavasti myrskyn aikana, kellarin portaisiin.

Sisällä oli kotoisan tuttua, vaikka vähän oudolta tuntuikin sisään astua. Sähköt olivat jossain vaiheessa olleet poissa, sillä kellot vilkuttuivat väärää aikaa. Hellan kello on vartin etuajassa, joten onkohan täältä sähköt olleet pois 11h 45? Tai 23h 15min? Talo ei kerro.

Yläkerrassa oli ummehtunut saunan tuoksu ja saman verran lämpöasteita kuin ulkonakin. MikkoMikko sääti ilmastointia ja käänteli räppänöitä, ja melko pian olimme jo unessa.

Neljältä aamulla heräsimme vessaan ja sitten olinkin ihan pirteä. Aamulla aikaisin nouseminen pirteänä on ihanaa, toivottavasti saan nauttia näistä aamuista useammankin kerran tällä viikolla. Kohta syön aamupalaan ja luen eilistä lehteä, sitten lähden ajoissa töihin, tulen sieltä ajoissa poissa ja oletettavasti menen aikaisin taas nukkumaan. Katotaan mitä matoja onnistun nappaamaan.

Hetsku, monta kesälomakertomusta mielessä.

Mitä on epäreiluus?

No se on tietenkin sitä, että mulla on kaikkea ja monella ei ole mitään. Mulla on koti, perhe, terveys, rahaa tilillä, ruokaa kaapissa. Ei ole mitään noista niillä lapsilla jotka kaatopaikalta kaivelee ruokaa, lämmikettä, vaatetta tai jotain myytävää edellä mainittuja hankkiakseen.

Mutta jos saan antaa esimerkin hyväosaisten keskinäisestä epäreilusta asetelmasta, niin sellainen on kyllä esimerkiksi tilanne, jossa kollega, oltuaan lomalla joulukuun ja maaliskuun (=9 viikkoa) on nyt lomalle heinäkuun loppuun saakka.

Minätyttö se tulen Suomeen 16. kesäkuuta ja menen heti seuraavalla viikolla ainakin kolmeksi päiväksi. Loma alkaa juhannuksesta ja päättyy kaksi viikkoa myöhemmin.

Se on epistä. Eikö oo, muka?

Hetsku, joka ei nyt kuitenkaan ala pillittämään. Ei oo monella amerikkalaisella tämänkään vertaa.

No niin, osa 17

Kuinkahan mones kerta tämä on kun totean että nyt minä ruppeen kirjottamaan ja nyt te saatte sen kuulla? Ehkä seitsemästoista, ehkä kolmaskymmeneskuudes.

Mutta on monta tarinaa jotka pitää kertoa. Tai ainakin se kun mua ei turvallisuusprofiilin vuoksi meinattu päästää Amerikan lennolle ja sitten ei Saksan lennollekaan ja sitten itku silmässä lopulta puoli tuntia ennen lennon lähtöä pääsin. Ja sitten kun laukku tietenkin jäi jälkeen. Ja siitä kun jouduin yhdessä yössä muuttumaan yhdestä tehtävänkuvan haltijasta toisenkin haltijaksi, ja siihen liittyy muun muassa ohje "ole suorassa ja suu kiinni". Ihan hyvä ohje moneenkin tilanteeseen.

Ja suorassa olemisesta toinenkin juttu: olen nyt pienen (11m2) helsinkiläisen mökin osaomistaja (omistan siis noin 5,5m2). Ja se mökki on vinossa. Siitä ja sen suoristamisesta täytyy varmasti kertoa montakin tarinaa.

Nyt täytyy lähteä töihin. Vähän jännittää kun ei vielä tiedä mitä kaikkia hattuja mun päähän tänään laitetaan.

Hetsku, joka eilen tapasi sattumalta pääministerin joka sanoi heiheihei. Hetsku sanoi vaan hei.

Mähän sanoin sulle!

Hiiri ei meinaa jäädä loukkuun. Maanantaiaamuna tuskin uskallan mennä keittiöön ennen MikkoMikkoa, vaikka loukku on tiskikaapin alla eikä sitä voi nähdä vahingossa. Loukku pysyy tyhjänä tiistainkin. Keskiviikkona vaihdamme syöttiä, laitamme loukun mukana tulleen töhnän päälle pähkinän. Hiiri pitää meitä pilkkanaan - pähkinä on hävinnyt ja (kovettunut) töhnä on siirretty pois pois loukusta (muttei siis syöty). Torstaina MikkoMikko virittelee loukkua, herkistää sitä niin että napsahtaa tosi kevyestä kosketuksestakin. Syöttitöhnää koneeseen ja päiväksi hellan viereen, näytille.

Tulen töistä reippaasti keittiön oven kautta vaikka MikkoMikko on vielä töissä. Ikkunasta tosin näen jo, että loukku on tyhjä. Panokset kovenevat entisestään: oliviiöljyllä hyvin henkäyksen herkäksi viritetty loukku ja pähkinä tyrkylle.

Jäämme kököttämään tietokoneiden ääreen viereiseen huoneeseen ja keittiöönkin jää valot päällä. Ei mitenkään otollista hiiren pyydystykselle, mutta tietysti just silloin se loukku napsahtaa. Ja tietysti just niin, ettei se heti kuole vaan jää sätkimään.

Minä sätkin tietysti heti toiseen huoneeseen ja voivottelen. MikkoMikolle jää tappajan rooli. Olen rohkaistuneena jo tuomassa luutapallomailaani keittiöön, kun sieltä alkaa kuulua pauke. Hiiri kuoli lusikan iskuun.  Niin pieni se oli. Ja MikkoMikon mukaan söpö ja isosilmäinen.

Se käsi joka sitä syötti sen lusikalla tappoi.

Hetsku, joka potee nyt syyllisyyttä siitä että oli tappavan loukun puolesta kaupassa. Mutta pelkäsin että elävänä pyydystetty ja pois kuljetettu hiiri palaisi aina takaisin. Ja kyllä tän tragedian jälkeenkin täytyy todeta että "määhän sanoin sulle, että me tapetaan sut jos tänne vielä tuut".

PS. Mikko tutki netistä että tämmöinen söpöliini se oli.

Huudan hiirelle

"Pysy pois täältä! Mene muualle! Jos tulet vielä tänne, joudumme tappamaan sinut, emmekä halua tappajiksi. Etkä sä varmaan halua kuolla?" Melskaan keittiössä hiirelle, jota en ole nähnyt, mutta joka siellä on ainakin kahtena päivänä käynyt.

Perjantai-iltana istuimme olohuoneessa ja havahduimme kolinaan keittiössä. Ensimmäisenä ajatuksena mulla oli että siellä on joku: ihminen tai eläin. Ihmisajatus unohtui aika pian, ja eläinajatuskin, kun MikkoMikko kävi tarkistamassa ja totesi ettei siellä ole mitään. "Tiskialtaassa joku lusikka tippui lautasen päältä tai jotain", arvelin.

Kohta kuului uudestaan kilinää. MikkoMikko tarkistamaan. "Älä nyt tule tänne", sanoi hän rauhoitellen minua, joka toistaiseksi olen kuljetuttanut linnut ja hyönteisetkin ulos. "Mikä siellä on", huusin kauhistuneena sohvalta. "Hiiri? Rotta? Orava? Lintu?"

Hiirtä ei saatu kiinni lävikön avulla perjantai-iltana. Tutkimme keittiön alakaappien taustat, siirsimme hellaa ja jääkaappia. Jääkapin alta löytyi papanoita, mutta hiirtä ei enää nähty.

Lauantai meni hiirihavainnoitta. Siirsimme kyllä kaikki ruuat jääkaappiin, banaanit ja omenatkin, jotka normaalisti on pöydällä. Mutta leipä jäi kahvinkeittimen viereen. Aamulla leipäpussissa oli reikä ja kahvinkeittimen vieressä oli papanoita.

Kohta lähdemme loukkukaupoille. "Minä olen ihminen ja ihminen on luomakunnan kruunu", huudan hiirelle. "En halua sinua sisälle ja jos vielä tulet niin tapan sut". Karmeaa puhetta, mutta ei tässä muukaan auta.

Hetsku, tappajaksi kahdessa päivässä.