Hauskaa hammaslääkärissä

Jotkut jutut vaan kolahtaa just hermoon. Kun on sopivasti väsynyt, hermostunut, nälkäinen ja vähän hysteerinenkin. Tää tuli tänään just siihen koloon, mua nauratti niin että sattui, olisin halunut lopettaa nauramisen. Yskin suusta omenaa lattialle ja vesi valui silmistä, enkä hetkeen ollut varma nauroinko vai itkinkö.

No, tämän esipuheen jälkeen tää ei tietenkään muita naurata yhtä paljon, mutta ehkä hymyilyttää. Varsinkin jos tuntee tyypit.

Sain tänään sähköpostia siskoltani SannaPi:lta:

"Emilio ja Oskari oli tänään hammaslääkärissä, semmoset nuoret opiskelijaneidit tutki niitten suita.

No, Oskari oli sen toisen neitin käsittelyssä ja mä kuuntelin sivukorvalla kun ne täytti semmosta hampaiden hoito -kaavaketta ja siinä kysyttiin kaikkee "kuinka usein syöt karkkia, kuinka usein peset hampaita" etc.

Sit lopuks se opiskelija kysyi "onko vielä jotakin joka jäi mietityttämään",

niin Oskari sanoi: "Joo, meidän kissa"
opiskelija: "Ai sen kissan hampaat"
Oskari: "Ei kun vaan se kissa."

Hetsku. Ja se kissa on tietysti Inkeri.

Vieläkö jossain on villihevosia?

"Simpukan kuoret uimahousuissa on merkki hyvästä päivästä", sanoi MikkoMikko kömpiessään telttaan (uimahousut jalassa) nukkumaan. Ja hyvä päivä se oli, vaikka

- piti herätä klo 5.30 että ehdittiin matkaan ennen ruuhkia
- osan päivästä satoi vettä
- tuuli niin, että teltta ei pysynyt kasassa ja meinasi viedä minutkin mukanaan
- ostetut polttopuut oli niin märkiä, että nuotion saaminen niillä vaati ainakin puolikkaan henkilötyöpäivän verran duunia.

Suorastaan mahtavan päivästä teki

- samanhenkiset (eli hauskat) matkakumppanit MikkoMikko ja uudehko työkaverini miehineen
- aurinko
- Atlantin yllättävät aallot
- ilman etukäteisvarausta saatu telttapaikka Assateaguen saarelta
- saarella tavatut villihevoset
- hyvä ruoka, joka muuttui taivaalliseksi kun siihen käytettiin se puolikas henkilötyöpäivä työtä ja rakkautta
- tähdenlentojen tarkkailu maassa maaten
- yöksi tyyntynyt tuuli (sade lopetti jo aiemmin).

Seuraava päiväkin alkoi ihanasti uinnilla lähes autiolla hiekkarannalla ja suihku, ihana suihku joka raikasti oloa kuin sata jänistä.

Tämä postauksen hehkutuksen täydellistäisi kuvat, mutta taas ne MikkoMikon kätköissä. En lupaa kuvapäivitystä, mutta se saattaa tulla.

Hetsku, joka haluaa palata paratiisisaarelle.

Runo kaksi

En useinkaan ymmärrä runoja (tai jaksa keskittyä ymmärtämään niitä), joten voin siis hyvin kirjoittaa runoja itse. Tässä tämän päivän tunnelmia.

Odotan päivää 

kun voi avata ikkunan

ja ulkoa tulee kylmää ilmaa

Miksi aina astuu lammikkoon

kun sukka on juuri ehtinyt kuivua

Hetsku, jonka blogi-runo 1 onkin melkein viiden vuoden takaa.

Ps. Shekkivihko löytyi tänä aamuna yöpöydän laatikosta.

Löydän shekkivihkoni viikko ennen kuin palaamme Suomeen

Otsikkoon liittyen kaksi asiaa:

Palaamme Suomeen suurella todennäköisyydellä heinä-elokuussa 2014. Silloin olemme olleet täällä neljä vuotta ja minä reissussa yhteensä seitsemän vuotta.

Shekkivihko on kadoksissa. Se jossa on pankit antamat rumat muovikannet. En oikein jaksa etsiä sitä enää, kun paikoista, joissa sen voisi olettaa olevan sitä ei löydy.

Vuosi sitten löysimme vajaan vuoden hukassa olleen murtohälyttimen kaukosäätimen MikkoMikon hupparin taskusta. Eilen löysin reilun vuoden hukassa olleen rannekelloni treenikassista (nykyään me ei käydä salilla vaan juoksemassa). Kun odotan bussia pysäkillä, se ei tule. Kun kävelen 30 metrin päähän pysäkistä, bussi tulee.

Niinpä arvelen että shekkivihko löytyy muuttoviikolla jostain laatikosta. Joka on sikäli ihan hyvä ajankohta että voipahan maksaa loppulaskut kätevästi.

Hetsku, tällaista tänään.

PS. Tää piti julistaa tänne siksi, että voisin sanoa "määhän sanoin!". Mutta koska sen julistin, niin shekkivihko löytyy todennäköisesti jo tänään illalla tyynyn ja tyynyliinan välistä. Hyvä kummin vaan.

Kyllä näillä vielä hetki pärjätään

...mutta ei loputtomiin. Pakastimessa on ruisleipää enää noin neljäsosa tilavuudesta. Suunnitelkaahan matkoja tännepäin, ystävät!

Hetsku, jonka tekisi mieli jäädä pakastimeen ruisleipien kanssa. Huh hellettä.

Pöytä kiertää

Seitsemän vuotta sitten ostin ruokapöydän kollegaltani Tiinalta, joka muutti Amerikkaan. Sittemmin muutin itse pöydän kanssa Helsingistä Moskovaan ja Moskovasta Washingtoniin. Amerikan kodin suuruudessa tämä näppärä pöytä jäi liian pieneksi, joten nyt se jatkaa matkaansa toiselle kollegalle.

MikkoMikko ei kuvasta huolimatta protestoinut pöydän lähtöä, vaan olemme molemmat tyytyväisiä että pöydällä on jatkossa taas tärkeä rooli.

Hetsku, joka lähettää Tiinalle terkkuja!

Jotain söpöä

Saanko esitellä: Inkeri.

Inkeri ei ole täällä meillä, vaikka niin toivoisinkin. Inkeri asuu siskoni Sannan perheen luona toista kuukautta. Olin hänen ristiäisissään joitakin viikkoja sitten. Nimiehdokkaiden joukosta valittiin kaksi suosituinta äänestämällä, myös minä olin äänioikeutettu. Oma ehdotukseni Seppo ei päässyt loppusuoralle, vaikka sai ääniä muiltakin.

Lopullisen valinnan teki Inkeri itse: paperilapuille kirjoitetut nimet rutattiin palloiksi ja heitettiin lattialle. Kissa leikki ensin Inkeri-pallukan kanssa.

Eilen paljastui että Inkeri on poika. Inkeri on hyvä nimi pojallekin. Mutta nyt virallinen nimi voisi olla Seppo-Inkeri.

Hetsku, jonka Aili-nimistä mökkiä (josta lisää tuonnenmpana) korjasi mies nimeltä Seppo.