Varo mitä toivot!

Sain Laurakaisalta synttärilahjaksi viime keväänä laukun, jonka kyljessä on teksti: Ei kannata toivoa hiljaa mielessää vaa sillee näkyvästi ja äänekkäästi!"

Se toimii! Se laukkukin, mutta varsinkin se ohje. Ei tosin ihan joka asian kohdalla. Valikoidusti.

Kesällä toivoin Laurakaisalta ja Kossulta poikaystävää. Laurakaisa piirsi kaavioita, teki suunnitelmia ja antoi ohjeita. Ja kas! Nyt on poikaystävältäkin varmistettu, että poikaystävä on. 

Pari viikkoa sitten toivoin ääneen Leena-kollegan läsnäollessa ruispuolukkapuuroa. Noin viikkoa myöhemmin löysin postilaatikostani purkillisen itsetehtyä puuroa. Nam!

Viime sunnuntaina toivoin ääneen Mikkomikolle ettei tarvitsisi lähteä ihan vielä. "Jos vaikka myöhästyisin junasta...". Siihen ei VR:kään pystynyt, mutta juna myöhästyi sen sijaan minusta.

Kas näin:

Menin Lahden rautatieasemalle klo 19.28, juna lähtisi aikataulun mukaan viisi minuuttia myöhemmin. Taululla ilmoitettiin myöhästymisestä: uusi lähtöaika 20:03. Hetken tuumasimme mitä tehdä, ja kun tarkistimme lähtöajan, se olikin jo 20:23. Melkein tunti aikaa. Kamat auton perään ja lähi-Heseen kaffille. 

Espressopehmisten jälkeen paluu asemalle, lähtöajan tarkistus: 21:03. Annetaan kamojen olla auton takaluukussa ja mennään vaihteeksi istumaan Lahden asemaravintola Pölkkyyn. Sivumennen sanoen sieltä saa melko tylyä palvelua!

Vähän ennen yhdeksää menen tarkistamaan tilanteen: lähtöaika edelleen 21:03. Haen kamat autosta, ja kun tulen takaisin sisälle, on lähtöaika 21:57. Ensimmäiset perkeleet lentävät suusta.

Menemme Mikkomikon luo tarkkailemaan tilannetta. Kahlaamme ensin lumessa ja sitten VR:n verkkosivuilla. Ensin mainitusta saamme märät lahkeet, jälkimmäisestä tiedon että Pendolino Ouluun on myöhässä 35 minuuttia. VR:n puhelinpalveluun ei pääse läpi. Pölkkyyn soittamista ja sieltä aikataulun tiedustelemista en uskalla edes ajatella.

Kun mitään lisätietoa ei heru, palaamme kymmeneksi asemalle. Päätän matkalla, että odotan korkeintaan lisävartin.

Aiemmista kerroista viisastuneina hyppään autosta asemalle ja juoksen tarkistamaan tilanteen: lähtöaika 22:22. Periaatteista pidetään kiinni. En ehdi tällä menolla kuitenkaan töihin, ja mielummin vietän ekstravapaan Lahdessa kuin Tolstoissa - ei millään pahalla.

Tolstoi myöhästyi minusta lopulta 3,5 tuntia.

Toivokaa siis ääneen, niin se toteutuu. Tämä on joulun alla varsin hyvä vinkki. Olkoon se yksi minun lahjoista teille kaikille!

Tosin heti perään täytyy kuluttajasuojalain hengessä antaa varoitus: ihan aina ääneen toivominen, vihjaaminen, jankuttaminen ja rukoilukaan ei auta: Annia ja Ovimikkoa ei saatu Moskovaan. Joku muu täytyy saada! Anyone?

Hetsku, joka nyt toivoo ääneen että puhelinnumerot vanhan kännykän muistista siirtyisivät automaattisesti uuteen kännykkään. Pim!