Heti näin alkuun yksi Post Scriptum eiliseen kirjoitukseen: Arvaatkaapa mitä mun ihmeellinen MikkoMikkoni toivoi eilen päästyään kotiin klo 19.35 ja oltuaan ensimmäistä päivää (yhdeksän tuntia) uudessa työpaikassa, vieraskielisessa työympäristössä: se halus juoksulenkille! Mä olin valmistaunut hakemaan tohveleita jalkaan, lohduttamaan ja kannustamaan, hieromaan hartioita, keittämään kahvia tai tekemään ruokaa. Vaan me mentiinkin työpäivän päätteeksi juoksemaan seitsemän kilometriä, niin ku juoksis Jämsästä Jämsänkoskelle. Hatunnosto MikkoMikolle!
Tämän päivän luukussa oli siis jo ihan normipäivä. Minä lähdin ensin kävelemään töihin, MikkoMikko lähti metrolle vähän myöhemmin. Minä tein ad hoc -töitäni eli sammutin tulipaloja ja yritin edes vähän ennakoida ettei kaikki paikat syttyisi palamaan. MikkoMikolla toinen päivä meni kai aika samoissa merkeissä kun eilen, hänen lyhyistä vastauksista mun tenttaukseen (no mitä se sit sanoi? mitä sä teit? ai sun pomoko sen sanoi? mitä sä söit? miltä tuntui mennä metrolla?) tiivistäisin että hänen työpäivä sujui realistisen positiivisesti.
Illalla savustimme ja paistoimme kalaa ja totesimme että tällä meiningillä emme taida ehtiä tekemään kuin yhden asian illassa ennen nukkumaan menoa. Käydä lenkillä, tehdä ruokaa tai käydä kaupassa. Aikamoista arkea, mutta vielä aika hienoa!
Hetsku, jonka huomisillan yksi asia on mennä ravintolaillalliselle sanomaan hei-heit hetkeksi yhdelle kaverille.
20.12.11
19.12.11
XVII-XIX luukut
Aika rientää vaikkei tekisi mitään. Yhtäkkiä on taas kolme luukkua kirjoittamatta. Täytyy senkin takia niputtaa yhteen päiviä, etten keksi enää kovin montaa erilaista tapaa kirjoittaa otsikkoon luukuista. En todellakaan tiedä miksi lähdin sen kanssa kikkailemaan, mutta kun on kerran lähetty niin sitten loppuun asti kitkutellaan. Sen merkeissä olen iloinen että luukkuja ja öitä jouluun on jäljellä enää viisi.
Pikkujoulut olivat oikein perinteiset ja kestivät 12 tuntia. Niinpä seitsemäntenä(toista) päivänä lepäsin, luojan lailla. Illalla suunnittelin kaverin valmistujaisjuhliin lähtemistä, mutta onneksi passasin, kun MikkoMikko vuorostaan viihtyi juhlissa aamukolmeen saakka. Mä olisin varmaan joutunut menemään auton takapenkille nukkumaan jos olisin lähtenyt mukaan.
Kahdeksantenatoista päivänä olikin sitten pakko olla ahkera: siivoskella, pestä pyykkiä ja käydä kävellen kaupassa ostamassa porkkanoita ja raejuustoa. Illan päätti joulujatsikeikka legendaarisella Blues Alley -klubilla. Seurueessa mukana ollut Laura kommentoi että nyt tuntui ensimmäistä kertaa joululta.
Yhdeksästoista oli tänään, ja meitä molempia jännitti MikkoMikon töihinmeno ja mua vähän mun omanikin. Omastani selvisin ihan kunnialla, MM ei ole tätä kirjoitettaessa vielä palannut, mutta raportoi puolessavälissä päivää että on vielä elossa, kohtuullisen hyvältäkin tuntuu, mutta työpäivä päättyisi vasta klo 19. Ekalla päivällä on sen verran mittaa, että herra saattaa olla hiukan väsynyt saapuessaan.
Hetsku, joka yrittää keksiä valmistella mukavaa kotiinpaluuta puolisolle aina niin "hauskan" Vinkkejä hyvälle aviovaimolle -artikkelin hengessä.
Pikkujoulut olivat oikein perinteiset ja kestivät 12 tuntia. Niinpä seitsemäntenä(toista) päivänä lepäsin, luojan lailla. Illalla suunnittelin kaverin valmistujaisjuhliin lähtemistä, mutta onneksi passasin, kun MikkoMikko vuorostaan viihtyi juhlissa aamukolmeen saakka. Mä olisin varmaan joutunut menemään auton takapenkille nukkumaan jos olisin lähtenyt mukaan.
Kahdeksantenatoista päivänä olikin sitten pakko olla ahkera: siivoskella, pestä pyykkiä ja käydä kävellen kaupassa ostamassa porkkanoita ja raejuustoa. Illan päätti joulujatsikeikka legendaarisella Blues Alley -klubilla. Seurueessa mukana ollut Laura kommentoi että nyt tuntui ensimmäistä kertaa joululta.
Yhdeksästoista oli tänään, ja meitä molempia jännitti MikkoMikon töihinmeno ja mua vähän mun omanikin. Omastani selvisin ihan kunnialla, MM ei ole tätä kirjoitettaessa vielä palannut, mutta raportoi puolessavälissä päivää että on vielä elossa, kohtuullisen hyvältäkin tuntuu, mutta työpäivä päättyisi vasta klo 19. Ekalla päivällä on sen verran mittaa, että herra saattaa olla hiukan väsynyt saapuessaan.
Hetsku, joka yrittää keksiä valmistella mukavaa kotiinpaluuta puolisolle aina niin "hauskan" Vinkkejä hyvälle aviovaimolle -artikkelin hengessä.
16.12.11
Kuustoistas luukku
Päivän kuva olkoon nyt se toissapäiväisen toissapäiväinen kuva, sillä tänäänhän on perinteisesti viimeinen päivä kun joulukortteja saa vielä laittaa sillä halvemmalla merkillä. Alla kuva meidän panoksesta jouluun Suomessa. Siellä on oltu kilttejä.
Nyt kuitenkin lähden töihin. Ensi viikolla on jo joulu! Ja ensi viikolla meitä töihin lähtijöitä on kaksi. Siinä meille joululahjaa kerrakseen!
Hetsku, joka ei nyt keksi mitään lisättävää.
Nyt kuitenkin lähden töihin. Ensi viikolla on jo joulu! Ja ensi viikolla meitä töihin lähtijöitä on kaksi. Siinä meille joululahjaa kerrakseen!
Hetsku, joka ei nyt keksi mitään lisättävää.
15.12.11
Luukut kootoo, neetoo, viitoo
Kun on kymmenen tuntia töissä, alkaa väsyttää. Kun on väsynyt ja kollega luikertelee omista töistään ja aiheuttaa siinä sivussa muille (tällä kertaa mulle) lisätöitä, alkaa kiukuttamaan. Kun sitten lähtee polkemaan kiukku niskassa ja reppu selässä äkkiä kotiin, ei ehdi huomata että ulkona on sen verran lämmin, että takkia, varsinkaan topattua, tuskin tarvitsisi. Kollega raportoi myöhemmin ostaneensa lahjoja hiki takissa - ulkona oli tänään +20c. Oho.
Siispä ei tunnu joululta, mutta sieltä se tulee. Ja tämä mun joulukalenteri on päivittämättä vaikka joka päivä piti. No:
Kolmastoista päivä oli Lucian päivä. Tein 11 tuntia töitä ja lähdin sitten tapaamaan päivänsankaria. Pohdiskelin mennessäni Lucia-perinnettä: mitä muuta siihen kuuluu kuin että vaaleatukkainen tyttö kävelee varovasti kynttiläkruunu päässä laulellen ja perässä kulkee tyttölauma joilla on kynttilät vain kädessä? Eipä juuri muuta vastaanoton perusteella. Tai no kuului siihen myös tosi hyvä graavattu lohi.
Neljästoista päivä olin töissä normimittaisen päivän, mikä tuntuu pitkän päivän jälkeen melkein vapaalta. Vähän niin kuin tutun pohdinta siitä, että jos on kuusi viikkoa imuroimatta, imurointi on paljon palkitsevampaa. Tai että se on jopa palkinto, kun sitä niin harvoin "pääsee" tekemään. Illalla kävimme MikkoMikon kanssa reilun yhdeksän kilometrin lenkillä. Juoksu rullasi, ja jatkoin hämmästelyä siitä miten nopeasti kunto voi kohota. Olin vielä viisi kuukautta sitten sitä mieltä etten tykkää juoksemisesta enkä jaksa juosta kuin juoksumatolla. Nyt pitää olla tarkkana että joudu ylikuntoon.
Viidestoista päivä vapautti vihdoin meidät piinasta. MikkoMikko sai työsopimuksen ja aloittaa työt maanantaina. Hän oli myös reipas ja kävi irtisanomassa meidät kuntosalilta, sillä emme juoksun huumassa ole ehtineet bodaamaan. (Vielä on tosin kaksi kuukautta aikaa pumpata lihaksiakin, sillä ne ketkut eivät meitä tietenkään ihan heti päästäneet.) Oma päiväni ei olllut kovin sankarillinen (vrt. jutun alkuosuus), mutta kun päivä päättyy siihen että MikkoMikko teki lohturuokaa, kiinnitti polkupyörääni hankkimansa korin ja nyt lukee kirjaa tuossa vieressä, niin ei tässä nyt huonostikaan mene.
Hetsku, jonka kuudennessatoista luukussa on pikkujoulut. Niistähän nyt ei yleensä ole mitään raportoitavaa :)
Siispä ei tunnu joululta, mutta sieltä se tulee. Ja tämä mun joulukalenteri on päivittämättä vaikka joka päivä piti. No:
Kolmastoista päivä oli Lucian päivä. Tein 11 tuntia töitä ja lähdin sitten tapaamaan päivänsankaria. Pohdiskelin mennessäni Lucia-perinnettä: mitä muuta siihen kuuluu kuin että vaaleatukkainen tyttö kävelee varovasti kynttiläkruunu päässä laulellen ja perässä kulkee tyttölauma joilla on kynttilät vain kädessä? Eipä juuri muuta vastaanoton perusteella. Tai no kuului siihen myös tosi hyvä graavattu lohi.
Neljästoista päivä olin töissä normimittaisen päivän, mikä tuntuu pitkän päivän jälkeen melkein vapaalta. Vähän niin kuin tutun pohdinta siitä, että jos on kuusi viikkoa imuroimatta, imurointi on paljon palkitsevampaa. Tai että se on jopa palkinto, kun sitä niin harvoin "pääsee" tekemään. Illalla kävimme MikkoMikon kanssa reilun yhdeksän kilometrin lenkillä. Juoksu rullasi, ja jatkoin hämmästelyä siitä miten nopeasti kunto voi kohota. Olin vielä viisi kuukautta sitten sitä mieltä etten tykkää juoksemisesta enkä jaksa juosta kuin juoksumatolla. Nyt pitää olla tarkkana että joudu ylikuntoon.
Viidestoista päivä vapautti vihdoin meidät piinasta. MikkoMikko sai työsopimuksen ja aloittaa työt maanantaina. Hän oli myös reipas ja kävi irtisanomassa meidät kuntosalilta, sillä emme juoksun huumassa ole ehtineet bodaamaan. (Vielä on tosin kaksi kuukautta aikaa pumpata lihaksiakin, sillä ne ketkut eivät meitä tietenkään ihan heti päästäneet.) Oma päiväni ei olllut kovin sankarillinen (vrt. jutun alkuosuus), mutta kun päivä päättyy siihen että MikkoMikko teki lohturuokaa, kiinnitti polkupyörääni hankkimansa korin ja nyt lukee kirjaa tuossa vieressä, niin ei tässä nyt huonostikaan mene.
Hetsku, jonka kuudennessatoista luukussa on pikkujoulut. Niistähän nyt ei yleensä ole mitään raportoitavaa :)
12.12.11
12. luukku joulukuuta
Kahdestoista ei tuonut vielä mustaa valkoisella, mutta sen verran säpinää sillä rintamalla, että uskallan hehkuttaa: MikkoMikko sai töitä! Oman alan vieläpä!
Kaverimme pelaa sählyä joukkueessa, jossa pelaa myös erään ohjelmistofirman perustaja. Perustaja sanoi että tarvitsee IT-työmiehiä, ja kaverimme kärppänä kehumaan että tuntee IT-työmiehen. MikkoMikko lähetti hakemuksen alle kaksi viikkoa sitten, kävi viime viikon tiistaina haastattelussa ja torstaina jo soittivat että "tule nyt ainakin kuukaudeksi projektia tekemään".
Aloitus mahdollisimman pian, jopa tällä viikolla, kestää aluksi kuukauden, mutta kun MM osoittaa olevansa mielettömän paras testaaja, niin vakkaripaikka on mahdollinen (ja mun mielestä jopa todennäköinen, mutta ei mennä asioiden edelle). Työ MM:n arvion mukaan helppoa testaushommaa konsultin roolissa, palkka ihan kohtuullinen suomalaiselle vaikkakin täällä vähän alakanttiin, mutta tärkeintä tietysti että on jalka amerikkalaisen työmaailman oven välissä, että on TÖITÄ.
Hetsku, joka kiittää kaikkia tsemppaajia. Mikään ei kai enää voi mennä vikaan!
PS. Huomenna postitan ehkä eilisen päivän kuvan, sillä tänään kuvaaja paukuttaa rumpuja kellarissa. Suodaan se hänelle, kohta sen pitää paukuttaa töitä!
Kaverimme pelaa sählyä joukkueessa, jossa pelaa myös erään ohjelmistofirman perustaja. Perustaja sanoi että tarvitsee IT-työmiehiä, ja kaverimme kärppänä kehumaan että tuntee IT-työmiehen. MikkoMikko lähetti hakemuksen alle kaksi viikkoa sitten, kävi viime viikon tiistaina haastattelussa ja torstaina jo soittivat että "tule nyt ainakin kuukaudeksi projektia tekemään".
Aloitus mahdollisimman pian, jopa tällä viikolla, kestää aluksi kuukauden, mutta kun MM osoittaa olevansa mielettömän paras testaaja, niin vakkaripaikka on mahdollinen (ja mun mielestä jopa todennäköinen, mutta ei mennä asioiden edelle). Työ MM:n arvion mukaan helppoa testaushommaa konsultin roolissa, palkka ihan kohtuullinen suomalaiselle vaikkakin täällä vähän alakanttiin, mutta tärkeintä tietysti että on jalka amerikkalaisen työmaailman oven välissä, että on TÖITÄ.
Hetsku, joka kiittää kaikkia tsemppaajia. Mikään ei kai enää voi mennä vikaan!
PS. Huomenna postitan ehkä eilisen päivän kuvan, sillä tänään kuvaaja paukuttaa rumpuja kellarissa. Suodaan se hänelle, kohta sen pitää paukuttaa töitä!
11.12.11
Luukkupäivät 10 ja 11
Kymmenes päivämme tätä joulukuuta oli oikein esimerkillinen. Oli pakko vihdoin siivota, ja onhan se palkitsevaa kun sitä on päivätolkula siirtänyt. Tuloksen kyllä huomaa. Lenkillä kävimme valoisaan aikaan viikkoihin. Juoksu ei kulkenut yhtä leppoisasti kuin yleensä, mutta hiki tuli kumminkin. Illaksi lähdimme kollegan lasten seuraksi, kun aikuisten lähtivät Baltimoreen pikkujouluihin. Rakensimme pari palapeliä, söimme pitsaa, harjoittelimme jouluevankeliumin lukua ja olimme kiltisti.
Yhdennentoista päivän aamu kruunausi pyhäkouluviikonloppumme: menimme suomalaiseen joulukirkkoon. Kirkon päälle piti ottaa päiväunet. Nyt tunnelmoimme takkatulen ääressä joulupukinpajan merkeissä.
Huomenna jatkamme taas normaaleissa merkeissä. Huokailemme ja pyörittelemme silmiä töissä, hikoilemme ja kiroilemme postin jonossa ja keksimme tekosyitä joiden varjolla välttelemme salille menemistä.
Hetsku, joka parantaa terveyttä syömällä Fazerin tummaa suklaata.
Yhdennentoista päivän aamu kruunausi pyhäkouluviikonloppumme: menimme suomalaiseen joulukirkkoon. Kirkon päälle piti ottaa päiväunet. Nyt tunnelmoimme takkatulen ääressä joulupukinpajan merkeissä.
Huomenna jatkamme taas normaaleissa merkeissä. Huokailemme ja pyörittelemme silmiä töissä, hikoilemme ja kiroilemme postin jonossa ja keksimme tekosyitä joiden varjolla välttelemme salille menemistä.
Hetsku, joka parantaa terveyttä syömällä Fazerin tummaa suklaata.
10.12.11
Luukku yhdeksän
Onko kukaan koskaan nähnyt niin julmaa joulukalenteria että luukku olisikin ollut tyhjä? Sellainen oli tämän päivän luukku eilisten lupausten valossa. Pelkkää turhaa odotusta. Eli vieläkin jatketaan eilisellä hokemalla: mikään ei voi mennä vikaan!
Tänään töissä oli melkoisen normaalipäivä: vaikka hiki otsalla raataisi*, niin päivän päätteeksi (vedin perjantainakin yliajalle ja lähdin kun talossa oli pääosin jo valot sammutettu**) töitä on enemmän kuin sinne mennessä. Jotenkin turhauttavaa?
Työpäivän päätteeksi lähdin tapaamaan kuusi kuukautta vanhaa Elieliä. Jos yhtään harmitti ennen sitä, niin sen jälkeen ei ainakaan yhtään. Lapseksi, joka ei osaa vielä puhua, Elielillä on yllättävän hyvät jutut!
Kun illan päätti vielä spontaani iltateevieras niin päivän saldo jäi reilusti plussalle, vaikka se eilinen lupaus osoittautuikin turhaksi. Sen täyttymystä odottanemme sittenkin luukkuun 12.
Hetsku, oikeastaan jo luukun 10 puolella. Mutta ei avata sitä vielä.
* En tosin raatanut
** Mutta ei kello oikeasti ollut kuin puoli tuntia yli virallisen työpäivän päättymisajan
Tänään töissä oli melkoisen normaalipäivä: vaikka hiki otsalla raataisi*, niin päivän päätteeksi (vedin perjantainakin yliajalle ja lähdin kun talossa oli pääosin jo valot sammutettu**) töitä on enemmän kuin sinne mennessä. Jotenkin turhauttavaa?
Työpäivän päätteeksi lähdin tapaamaan kuusi kuukautta vanhaa Elieliä. Jos yhtään harmitti ennen sitä, niin sen jälkeen ei ainakaan yhtään. Lapseksi, joka ei osaa vielä puhua, Elielillä on yllättävän hyvät jutut!
Kun illan päätti vielä spontaani iltateevieras niin päivän saldo jäi reilusti plussalle, vaikka se eilinen lupaus osoittautuikin turhaksi. Sen täyttymystä odottanemme sittenkin luukkuun 12.
Hetsku, oikeastaan jo luukun 10 puolella. Mutta ei avata sitä vielä.
* En tosin raatanut
** Mutta ei kello oikeasti ollut kuin puoli tuntia yli virallisen työpäivän päättymisajan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)