No se on tietenkin sitä, että mulla on kaikkea ja monella ei ole mitään. Mulla on koti, perhe, terveys, rahaa tilillä, ruokaa kaapissa. Ei ole mitään noista niillä lapsilla jotka kaatopaikalta kaivelee ruokaa, lämmikettä, vaatetta tai jotain myytävää edellä mainittuja hankkiakseen.
Mutta jos saan antaa esimerkin hyväosaisten keskinäisestä epäreilusta asetelmasta, niin sellainen on kyllä esimerkiksi tilanne, jossa kollega, oltuaan lomalla joulukuun ja maaliskuun (=9 viikkoa) on nyt lomalle heinäkuun loppuun saakka.
Minätyttö se tulen Suomeen 16. kesäkuuta ja menen heti seuraavalla viikolla ainakin kolmeksi päiväksi. Loma alkaa juhannuksesta ja päättyy kaksi viikkoa myöhemmin.
Se on epistä. Eikö oo, muka?
Hetsku, joka ei nyt kuitenkaan ala pillittämään. Ei oo monella amerikkalaisella tämänkään vertaa.
11.6.12
7.6.12
No niin, osa 17
Kuinkahan mones kerta tämä on kun totean että nyt minä ruppeen kirjottamaan ja nyt te saatte sen kuulla? Ehkä seitsemästoista, ehkä kolmaskymmeneskuudes.
Mutta on monta tarinaa jotka pitää kertoa. Tai ainakin se kun mua ei turvallisuusprofiilin vuoksi meinattu päästää Amerikan lennolle ja sitten ei Saksan lennollekaan ja sitten itku silmässä lopulta puoli tuntia ennen lennon lähtöä pääsin. Ja sitten kun laukku tietenkin jäi jälkeen. Ja siitä kun jouduin yhdessä yössä muuttumaan yhdestä tehtävänkuvan haltijasta toisenkin haltijaksi, ja siihen liittyy muun muassa ohje "ole suorassa ja suu kiinni". Ihan hyvä ohje moneenkin tilanteeseen.
Ja suorassa olemisesta toinenkin juttu: olen nyt pienen (11m2) helsinkiläisen mökin osaomistaja (omistan siis noin 5,5m2). Ja se mökki on vinossa. Siitä ja sen suoristamisesta täytyy varmasti kertoa montakin tarinaa.
Nyt täytyy lähteä töihin. Vähän jännittää kun ei vielä tiedä mitä kaikkia hattuja mun päähän tänään laitetaan.
Hetsku, joka eilen tapasi sattumalta pääministerin joka sanoi heiheihei. Hetsku sanoi vaan hei.
Mutta on monta tarinaa jotka pitää kertoa. Tai ainakin se kun mua ei turvallisuusprofiilin vuoksi meinattu päästää Amerikan lennolle ja sitten ei Saksan lennollekaan ja sitten itku silmässä lopulta puoli tuntia ennen lennon lähtöä pääsin. Ja sitten kun laukku tietenkin jäi jälkeen. Ja siitä kun jouduin yhdessä yössä muuttumaan yhdestä tehtävänkuvan haltijasta toisenkin haltijaksi, ja siihen liittyy muun muassa ohje "ole suorassa ja suu kiinni". Ihan hyvä ohje moneenkin tilanteeseen.
Ja suorassa olemisesta toinenkin juttu: olen nyt pienen (11m2) helsinkiläisen mökin osaomistaja (omistan siis noin 5,5m2). Ja se mökki on vinossa. Siitä ja sen suoristamisesta täytyy varmasti kertoa montakin tarinaa.
Nyt täytyy lähteä töihin. Vähän jännittää kun ei vielä tiedä mitä kaikkia hattuja mun päähän tänään laitetaan.
Hetsku, joka eilen tapasi sattumalta pääministerin joka sanoi heiheihei. Hetsku sanoi vaan hei.
10.5.12
Mähän sanoin sulle!
Hiiri ei meinaa jäädä loukkuun. Maanantaiaamuna tuskin uskallan mennä keittiöön ennen MikkoMikkoa, vaikka loukku on tiskikaapin alla eikä sitä voi nähdä vahingossa. Loukku pysyy tyhjänä tiistainkin. Keskiviikkona vaihdamme syöttiä, laitamme loukun mukana tulleen töhnän päälle pähkinän. Hiiri pitää meitä pilkkanaan - pähkinä on hävinnyt ja (kovettunut) töhnä on siirretty pois pois loukusta (muttei siis syöty). Torstaina MikkoMikko virittelee loukkua, herkistää sitä niin että napsahtaa tosi kevyestä kosketuksestakin. Syöttitöhnää koneeseen ja päiväksi hellan viereen, näytille.
Tulen töistä reippaasti keittiön oven kautta vaikka MikkoMikko on vielä töissä. Ikkunasta tosin näen jo, että loukku on tyhjä. Panokset kovenevat entisestään: oliviiöljyllä hyvin henkäyksen herkäksi viritetty loukku ja pähkinä tyrkylle.
Jäämme kököttämään tietokoneiden ääreen viereiseen huoneeseen ja keittiöönkin jää valot päällä. Ei mitenkään otollista hiiren pyydystykselle, mutta tietysti just silloin se loukku napsahtaa. Ja tietysti just niin, ettei se heti kuole vaan jää sätkimään.
Minä sätkin tietysti heti toiseen huoneeseen ja voivottelen. MikkoMikolle jää tappajan rooli. Olen rohkaistuneena jo tuomassa luutapallomailaani keittiöön, kun sieltä alkaa kuulua pauke. Hiiri kuoli lusikan iskuun. Niin pieni se oli. Ja MikkoMikon mukaan söpö ja isosilmäinen.
Se käsi joka sitä syötti sen lusikalla tappoi.
Hetsku, joka potee nyt syyllisyyttä siitä että oli tappavan loukun puolesta kaupassa. Mutta pelkäsin että elävänä pyydystetty ja pois kuljetettu hiiri palaisi aina takaisin. Ja kyllä tän tragedian jälkeenkin täytyy todeta että "määhän sanoin sulle, että me tapetaan sut jos tänne vielä tuut".
PS. Mikko tutki netistä että tämmöinen söpöliini se oli.
Tulen töistä reippaasti keittiön oven kautta vaikka MikkoMikko on vielä töissä. Ikkunasta tosin näen jo, että loukku on tyhjä. Panokset kovenevat entisestään: oliviiöljyllä hyvin henkäyksen herkäksi viritetty loukku ja pähkinä tyrkylle.
Jäämme kököttämään tietokoneiden ääreen viereiseen huoneeseen ja keittiöönkin jää valot päällä. Ei mitenkään otollista hiiren pyydystykselle, mutta tietysti just silloin se loukku napsahtaa. Ja tietysti just niin, ettei se heti kuole vaan jää sätkimään.
Minä sätkin tietysti heti toiseen huoneeseen ja voivottelen. MikkoMikolle jää tappajan rooli. Olen rohkaistuneena jo tuomassa luutapallomailaani keittiöön, kun sieltä alkaa kuulua pauke. Hiiri kuoli lusikan iskuun. Niin pieni se oli. Ja MikkoMikon mukaan söpö ja isosilmäinen.
Se käsi joka sitä syötti sen lusikalla tappoi.
Hetsku, joka potee nyt syyllisyyttä siitä että oli tappavan loukun puolesta kaupassa. Mutta pelkäsin että elävänä pyydystetty ja pois kuljetettu hiiri palaisi aina takaisin. Ja kyllä tän tragedian jälkeenkin täytyy todeta että "määhän sanoin sulle, että me tapetaan sut jos tänne vielä tuut".
PS. Mikko tutki netistä että tämmöinen söpöliini se oli.
6.5.12
Huudan hiirelle
"Pysy pois täältä! Mene muualle! Jos tulet vielä tänne, joudumme tappamaan sinut, emmekä halua tappajiksi. Etkä sä varmaan halua kuolla?" Melskaan keittiössä hiirelle, jota en ole nähnyt, mutta joka siellä on ainakin kahtena päivänä käynyt.
Perjantai-iltana istuimme olohuoneessa ja havahduimme kolinaan keittiössä. Ensimmäisenä ajatuksena mulla oli että siellä on joku: ihminen tai eläin. Ihmisajatus unohtui aika pian, ja eläinajatuskin, kun MikkoMikko kävi tarkistamassa ja totesi ettei siellä ole mitään. "Tiskialtaassa joku lusikka tippui lautasen päältä tai jotain", arvelin.
Kohta kuului uudestaan kilinää. MikkoMikko tarkistamaan. "Älä nyt tule tänne", sanoi hän rauhoitellen minua, joka toistaiseksi olen kuljetuttanut linnut ja hyönteisetkin ulos. "Mikä siellä on", huusin kauhistuneena sohvalta. "Hiiri? Rotta? Orava? Lintu?"
Hiirtä ei saatu kiinni lävikön avulla perjantai-iltana. Tutkimme keittiön alakaappien taustat, siirsimme hellaa ja jääkaappia. Jääkapin alta löytyi papanoita, mutta hiirtä ei enää nähty.
Lauantai meni hiirihavainnoitta. Siirsimme kyllä kaikki ruuat jääkaappiin, banaanit ja omenatkin, jotka normaalisti on pöydällä. Mutta leipä jäi kahvinkeittimen viereen. Aamulla leipäpussissa oli reikä ja kahvinkeittimen vieressä oli papanoita.
Kohta lähdemme loukkukaupoille. "Minä olen ihminen ja ihminen on luomakunnan kruunu", huudan hiirelle. "En halua sinua sisälle ja jos vielä tulet niin tapan sut". Karmeaa puhetta, mutta ei tässä muukaan auta.
Hetsku, tappajaksi kahdessa päivässä.
Perjantai-iltana istuimme olohuoneessa ja havahduimme kolinaan keittiössä. Ensimmäisenä ajatuksena mulla oli että siellä on joku: ihminen tai eläin. Ihmisajatus unohtui aika pian, ja eläinajatuskin, kun MikkoMikko kävi tarkistamassa ja totesi ettei siellä ole mitään. "Tiskialtaassa joku lusikka tippui lautasen päältä tai jotain", arvelin.
Kohta kuului uudestaan kilinää. MikkoMikko tarkistamaan. "Älä nyt tule tänne", sanoi hän rauhoitellen minua, joka toistaiseksi olen kuljetuttanut linnut ja hyönteisetkin ulos. "Mikä siellä on", huusin kauhistuneena sohvalta. "Hiiri? Rotta? Orava? Lintu?"
Hiirtä ei saatu kiinni lävikön avulla perjantai-iltana. Tutkimme keittiön alakaappien taustat, siirsimme hellaa ja jääkaappia. Jääkapin alta löytyi papanoita, mutta hiirtä ei enää nähty.
Lauantai meni hiirihavainnoitta. Siirsimme kyllä kaikki ruuat jääkaappiin, banaanit ja omenatkin, jotka normaalisti on pöydällä. Mutta leipä jäi kahvinkeittimen viereen. Aamulla leipäpussissa oli reikä ja kahvinkeittimen vieressä oli papanoita.
Kohta lähdemme loukkukaupoille. "Minä olen ihminen ja ihminen on luomakunnan kruunu", huudan hiirelle. "En halua sinua sisälle ja jos vielä tulet niin tapan sut". Karmeaa puhetta, mutta ei tässä muukaan auta.
Hetsku, tappajaksi kahdessa päivässä.
24.4.12
Rakas ruokapäiväkirja
On ollut rankka työviikon alku. (Viime viikkokin oli rankka, viisi pävää koulutusta uudesta työtehtävästäni, joka elokuussa lankeaa harteilleni.) Olemme tämän viikon auditoinnin kohteena. Se tarkoittaa suurennuslasin alla elämisen lisäksi palavereja ja luentoja niiden varsinaisten hommien ja viime viikkoisten rästihommien lisäksi. Siksi olin eilen pitkään töissä, eikä tämä paljon lyhyemmäksi jäänyt. Eilen jaksoimme illalla vielä käydä lenkillä ja tehdä ruokaa.
Tänään on siis jo pakko ottaa rennommin. Tulin töistä, söin alkupalaksi puolitoista palaa omena-pähkinäkakkua. Sen päälle join litran kuplavettä ja kourallisen manteleita. Niistä väsähtäneenä päätin siirtyä vaakatasoon sängylle, jonka vierestä löysin kolmasosa-askillisen Good&plentyjä, ainoita amerikkalaisia hyviä karkkeja. Ei ihme, onhan Wikipedian mukaan punaisten karkkien väri peräisin murskatuista kokenillikirvanaaraista.
Illan ruokaympyrä on kohdilllaan. Nyt vaan maataan. Säästetään energiaa.
Hetsku, joka on kyllä tänään tehty sokerista ja rasvasta
Tänään on siis jo pakko ottaa rennommin. Tulin töistä, söin alkupalaksi puolitoista palaa omena-pähkinäkakkua. Sen päälle join litran kuplavettä ja kourallisen manteleita. Niistä väsähtäneenä päätin siirtyä vaakatasoon sängylle, jonka vierestä löysin kolmasosa-askillisen Good&plentyjä, ainoita amerikkalaisia hyviä karkkeja. Ei ihme, onhan Wikipedian mukaan punaisten karkkien väri peräisin murskatuista kokenillikirvanaaraista.
Kuva: doves2day.blogspot.com
Illan ruokaympyrä on kohdilllaan. Nyt vaan maataan. Säästetään energiaa.
Hetsku, joka on kyllä tänään tehty sokerista ja rasvasta
23.4.12
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista
Joskus se on vain kukkien terälehdillä kävelyä.
Hetsku, joka tuumaa näin 12-tuntisen työpäivän jälkeen. Joko asenne tai lääkitys on kohdillaan. Tai sitten ilmassa on ironiaa.
9.4.12
Fake it till you make it
En ole viime päivinä ollut hyvässä vireessä juuri missään asiassa, mutta yritän päästä siihen. Fake it till you make it, kannusti MikkoMikko amerikkalaiseen tapaan. Teeskentelen siis nyt olevani vireä, pirteä ja puuhakas Hetsku.
Ankeuden pääsyy on joko kevät tai työ. Siis kevätväsymys, jota en reilu kymmenen vuotta sitten osannut järkeillen käsittää: miten kukaan voi keväällä olla väsynyt tai masentunut, silloinhan juuri on energiaa ja vauhtia! Täällä ei keväästä saa samanlaisia kicksejä kuin Suomessa: kevään hienouden ymmärtää vain kun on ensin elänyt Suomen pitkän ja pimeän talven. Täällä talvi oli tänä vuonna lähes lumeton, vettäkin satoi aika vähän. Nyt ollaan jo Suomen kesässä. Kirsikkapuut kukkivat jo maaliskuun puolessa välissä, nyt kukassa ovat pihan pensaat. Tässä on kuvan paikka, mutta taidan tehdä erillisen kuvapostauksen sillä kuvaajani MikkoMikko oli toisen pääsiäispäivän kunniaksi töissä.
Ei töissä mitään kamalaa ole tapahtunut. Viiden vuoden tietohallintopuurtamisen jälkeen alan vain kaivata jotain uutta. Tiedän että tämä saattaa olla vanhemmalle sukupolvelle käsittämätöntä, mutta pätkäläiset sekä kollegani ymmärtävät tilanteen. Jo neljäntenä vuonna itsensä samaan työhön motivoiminen voi olla haastavaa. Minä sentään välissä vaihdoin paikkaa. Nyt ei voi paikkaa vielä vaihtaa. Toivotaan että elokuun uudet tuulet uudistavat minut.
Vapaa-ajalla ainakin täytyy tehdä joko jotain kivaa tai jotain tuloksellista. Tämän päivän ansiot sillä saralla:
- Noin neljä tuntia mukavan kaverin ja sen söpön vauvan treffaamista
- Noin kaksikymmentä minuuttia parturissa käymistä
- Parisen tuntia munakoisopastan ja -keiton kokkailua sekä marsalamansikoiden valmistusta
- Vajaa kaksi tuntia maalin rapsutusta autotallissa MikkoMikon kanssa
- Joka välissä MikkoMikon rapsutusta - tänään on muuten kihlauksemme kolmivuotispäivä.
Hetsku, jonka ohjelmassa on huomenna valitettavasti ainakin kahdeksan tuntia töitä.
Ankeuden pääsyy on joko kevät tai työ. Siis kevätväsymys, jota en reilu kymmenen vuotta sitten osannut järkeillen käsittää: miten kukaan voi keväällä olla väsynyt tai masentunut, silloinhan juuri on energiaa ja vauhtia! Täällä ei keväästä saa samanlaisia kicksejä kuin Suomessa: kevään hienouden ymmärtää vain kun on ensin elänyt Suomen pitkän ja pimeän talven. Täällä talvi oli tänä vuonna lähes lumeton, vettäkin satoi aika vähän. Nyt ollaan jo Suomen kesässä. Kirsikkapuut kukkivat jo maaliskuun puolessa välissä, nyt kukassa ovat pihan pensaat. Tässä on kuvan paikka, mutta taidan tehdä erillisen kuvapostauksen sillä kuvaajani MikkoMikko oli toisen pääsiäispäivän kunniaksi töissä.
Ei töissä mitään kamalaa ole tapahtunut. Viiden vuoden tietohallintopuurtamisen jälkeen alan vain kaivata jotain uutta. Tiedän että tämä saattaa olla vanhemmalle sukupolvelle käsittämätöntä, mutta pätkäläiset sekä kollegani ymmärtävät tilanteen. Jo neljäntenä vuonna itsensä samaan työhön motivoiminen voi olla haastavaa. Minä sentään välissä vaihdoin paikkaa. Nyt ei voi paikkaa vielä vaihtaa. Toivotaan että elokuun uudet tuulet uudistavat minut.
Vapaa-ajalla ainakin täytyy tehdä joko jotain kivaa tai jotain tuloksellista. Tämän päivän ansiot sillä saralla:
- Noin neljä tuntia mukavan kaverin ja sen söpön vauvan treffaamista
- Noin kaksikymmentä minuuttia parturissa käymistä
- Parisen tuntia munakoisopastan ja -keiton kokkailua sekä marsalamansikoiden valmistusta
- Vajaa kaksi tuntia maalin rapsutusta autotallissa MikkoMikon kanssa
- Joka välissä MikkoMikon rapsutusta - tänään on muuten kihlauksemme kolmivuotispäivä.
Hetsku, jonka ohjelmassa on huomenna valitettavasti ainakin kahdeksan tuntia töitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)