Amppu heräsi klo 7 nukuttuaan koko yön hyvin. Muutamat älähdykset annetaan anteeksi, kun jatkoi kuitenkin omatoimisesti uniaan.
Söi aamupuuroa niin paljon kuin on tarjolla. Olisi varmaan syönyt enempikin, mutta jos sitä olisi ruvennut lisää värkkäämään, niin sitten ruokahalu olisi jo mennyt ohi, tämän varmaan kaikki vanhemmat tietää.
Leikki itsekseen tyytyväisenä, kunnes alkoi kiukuttamaan=väsyttämään. Nukahti päiväunille melko kohtuullisella nukutuksella (työntelin rattaita kellarissa kun en jaksanut pukea meitä molempia pakkassäähän). Nukkui reilun tunnin. Heräsi iloisena ja leikki taas.
Söi hyvällä ruokahalulla. Ilahtui nähtyään kaverimme monen kuukauden tauon jälkeen, ja esitti parhaimpia hymyjä ja temppujaan.
Nukahti päiväunille ulos rattaisiin ja nukkui vaikka mentiin sisätiloihinkin (yleensä hän aina herää kun ilmapiiri, lämpötila, äänimaailma vaihtuu). Toiset päikkärit olisi saaneet olla pidemmätkin, mutta Amppua on ihan turha uudelleennukuttaa jos päikkäreiltään herää. Tur-haa.
Leikki iloisena ikätoverin kanssa kyläpaikassa. Tosin vei kaikki ikätoverin lelut, kädestäkin, kahmi itselleen enempi kuin käteen mahtui, mutta ei suuttunut kun osa palautettiin ikätoverille.
Söi välipalaa reippaasti lattialla istuen. Ruokalappu oli unohtunut kotiin, mutta ei mossattu, kumpikaan.
Alkoi väsymään, joten lähdimme kotiin. Arvasin että Amppulainen nukahtaisi rattaisiinsa, mutta ajattelin että nukahtakoon, kun tokat päikkärit oli liian lyhyet. Nukkui rattaissa noin 20 minuuttia, heräsi omatoimisesti ennen kuin päästiin kotiin.
Söi päivällisen melkein tunnin liian myöhään, ja ehkä siitä johtuen erittäin hyvällä ruokahalulla. Oli oikein hyväntuulinen, tiputteli hymyillen tavaroita syöttötuolistaan lattialla, katseli niiden perään kaihoisasti,
Ihmetteli söpönä varpaitaan kylpyhuoneen lattialla seistessään, samalla kun odottelimme kylpyveden muuttumista kohtuullisen lämpimäksi. Ei protestoinut takapuolen esihuuhtelua. Kylpi riemuissaan.
Vaikka päivällisen urakoimisesta ei ollut kuin reilu tunti, söi iltapuuron hyvin, hyvin mallikkaasti. Tein ison annoksen aamusta viisastuneena, vaikka arvelin ettei mene kokonaan kun vasta söi. Mutta söi kaiken, aukoi suutaan valmiiksi kuin linnunpoikanen, ei temppuillut.
Protestoi harvinaisen vähän nenän niistämistä. Ei itkenyt toimenpiteen jälkeen. Vähän pullikoi kun nenän alle laitettiin bepanthenia, mutta kun lopulta hoksasi mistä oli kyse, laittoi suutaan oikeaan asentoon jotta sain rasvan hyvin levitettyä.
Joi maitoakin vielä hyvällä ruokahalulla. Ei yrittänyt repiä tissiä irti ikinillään. Oikein miellyttävää.
Meni sänkyynsä ilman älinää. Lauloin Ampulle epävireisesti oman tuutulaulunsa, Amppu ei moittinut vaan katsoi suurin silmin ja hymyillen minua. Ei huutanut yhtään kun poistuin sängyn vierestä, vaan kääntyi kyljelleen ja tutki Timppa-unipupuaan.
Jos nyt vielä nukkuu ensi yön vähin huuteluin (en uskalla edes toivoa huutelematonta yötä, se olisi kaiken tämän jälkeen kohtuutonta), niin voi että.
Itsekin olin kohtuullisen energinen, purin kuusivirityksemme, pesin pyykkiä, siivosin, kirjoittelin sähköposteja. Söin hyvällä ruokahalulla. Kävelin reippaasti ulkona yhteensä tunnin. Käyttäydyin hyvin kyläpaikassa. En aio protestoida hampaiden pesua ja rupean nukkumaankin ilman pillittämistä. Toivottavasti, toivottavasti nukun yön heräilemättä.
Hetsku, aika tyytyväinen.
Ps. Vain yksi asia puuttui Ampun täydellisestä päivästä. Kakka. Huomenna voi olla sellainen päivä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti