Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät nukkumaan missä vain. Jos on puoli tuntia aikaa ja saa johonkin istahtaa, ne jo nukkuvat. Itse en tietenkään saa paluulennolla San Franciscosta Chicagoon (4h) nukuttua, enkä myöskään jatkolennolla Washingtoniin (alle 2h). Laskeudumme Washingtoniin klo 8.30 ja klo 10.03 olen työpaikalla. Suoraan kentältä, ilman suihkua, ilman unta.
En kadehdi niitä jotka olivat kanssani töissä maanantaina. Kompuroin, sönkötän enkä saa muuta järkevää tehtyä kuin leimattua itseni sisään ja ulos työpäivän merkiksi. Kun pinnistelen sen pakollisen kuusi tuntia, jotka liukuman puitteissa on pakko töitä tehdä, saan luettua loman aikana tulleet sähköpostit kahdesta sähköpostilaatikosta. Kaikki muu täytyy tehdä päivänä 11.
Hetsku, nyt jo päivässä 11 ja melkein järjissäänkin jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti