Marketti on siis 140 vuotta vanha kauppahalli, jonka ympärillä, ainakin näin suosiollisella säällä, on paljon kojuja. Marketin kalalounas ei ollut ehkä ihan hintansa väärti, 12,90 dollaria uppopaistetusta lohesta, lämmitetyistä valkoisista tölkkipavuista, kaalisalaatista ja valkoisesta vehnäpullasta - ei ihan mun dieetin mukaista ravintoa edes. Mutta meininki oli reipasta ja hauskaa.
Ja tarttuihan sieltä mukaan aarteitakin. Kuvat on itse ottamiani ja siksi huonoja, värit eivät näytä oikeilta enkä ole edes sen verran jaksanut keskittyä että aarteet näkyisivät kuvissa kokonaan. Sorry.
Kolme "antiikkista" kattotiiltä (28x28cm) eli taulua. Kalliita olivat (kolme maksoi veroineen $90), mutta piti saada. Oli sitä paitsi Ilonan päivä.
Ihana matkalaukku! Sellainen käsimatkatavarasäännösten kokoinen.
Laukku ei ole Samsonite vaan Amelia Earhart.
Laukussa on violetti satiinivuori ja nauhat, joilla tavarat saa nippuun. Ja pikkutaskuja.
Täydellinen kosmetiikkalaukku, jopa sellaiselle joka ei hirveästi kosmetiikkaa käytä. Muovia ja pahvia, MikkoMikko ei tätä niin arvostanut, mutta hyvässä kunnossa ulkopuolelta. Ja upea.
Kosmetiikkalaukussa on sisällä vähän nuhjuinen persikanvärinen vuori ja peili. En tiedä vielä mitä tässä säilytetään, mutta Jotain Tärkeää varmasti.
Hintalaputkin olivat sopivia kaikinpuolin. Tavaroiden ikään sopiva, hinta kohillaan. Olin melkein paniikissa kuin näin tuon sinisen kosmetiikkalaukun ja jonkun koskevan siihen. Apua, se vie sen mun nenän edestä! Mä olisin laukuista (molemmat $15) maksanut enemmänkin, mutta myyjä, hauska vanha rouva, tinki meidän puolesta yhteishinnan 25 dollariin. Siis hä!
Lähdimme pois myyjän uota, molemmilla laukku kädessä, mulla leveä hymy naamalla. Naapurikojulla mies purskahti nauruun ja aitoon hämmästykseen. "Nuo laukut! Oh My God! Autoin naista nostamaan tavaroita autosta ja ajattelin että noita nyt ei osta kukaan..."
Hyvä kysymys on tietenkin mitä näillä laukuilla tehdään. Matkalaukkua käytän jatkossa käsimatkatavaran kuljetuksiin lentomatkoilla, joilla tavaraa on vähän tai osa menee ruumassa. Siniselle kosmetiikkalaukulle keksin kyllä hyvää käyttöä. MikkoMikko suunnitteli siitä jo piknik-laukkua tai kylmälaukkua, sisään mahtuisi noin 10 tölkkiä.
Toistaiseksi tavarat ovat olohuoneen nurkkauksessa, joka muuttuu hiljalleen aarremuseoksi.
Isän vanha tarvikelaukku, jonka avaamalla saa huoneen Isän tuoksuiseksi. Sen päällä tuo sininen kosmetiikkalaukku. Hollolasta matkaani liittynyt vanha valtion kalustepaketin peili, jonka pelastin matkalla roskikseen vuonna 1995, kymmenen vuotta ennen siirtymistä valtion virkamieheksi. Muuttoapurit ovat erinäisiä kertoja olleet painavasta peilistä sitä mieltä, että "tätä ei kanneta tästä asunnosta enää kuin roskiin", vaan minä pidän sen puolta. Puisen laatikon alla on moskovalaisesta roskiksesta pelastettu jakkara. Takan päällä pilkistää Jerevanista ostettu tulalainen samovaari. Peilin alla on Ottawassa kadun kulmaan jätetty (ja siitä Jettaan nostettu) puhelinpöytä. Sellaisia ei nykyään enää "tarvita". Kuvassa etualalla kotikadulle eli Nebraskalle tien varteen jätetty tuoli, jonka MikkoMikon kanssa päällystimme uudella kankaalla (melkein kokonaan kiinnitimmekin kankaan).
Ja se puinen laatikko! Se lie museomme rahallisesti arvokkain esine. Se on tuliainen mulle MikkoMikon Mississipin reissulta. Laatikko on Vicksburgista, paikasta jossa Coca-Colaa on aloitettu pullottamaan. Laatikon tarkka ikä ei ole tiedossamme, mutta se on vanhempi kuin vuosi 1956, koska silloin pullotus Vicksburgissa lopetettiin. Mississippin reissusta lisää tietoa haluavat voivat lukea raporttia Blues-Finland.comin sivuilta.
Hetsku, jonka kallein aarre on myös olohuoneessa juuri nyt, istuu sohvalla ja tekee töitä kieli keskellä suuta. Söpö!
PS. Eastern Marketista kiinnostuneille lisää hyvää infoa.










1 kommentti:
Ihania kaikkia juttuja! Itamarketille pitaa paasta ens kerralla kun Wassessa ollaan. Hyvaa lannen reissua, toivottavasti sieltakin loytyy paljon kaikkia kivoja juttuja.
Lähetä kommentti