Kuudentena päivänä pitkät ajomatkat ovat takana. Suunnitelmana on ajaa Napa-laaksoon reilun sadan kilometrin päähän ja käydä viinitiloilla. Seitsemäntenä päivänä eli perjantaina jatkamme sitten San Fransiscoon pariksi päiväksi.
Aamupala, kamat kasaan, sumun läpi kohti auringonpaistetta. Pari stoppia matkalla että MikkoMikko saa kuvia otettua. Reissuaamuillamme on selvät rutiinit.
Matkalla viinitilalle MikkoMikko bongaa sattumalta Petrified Forestin tienviitan. Kurvaamme sinne kun kerran kulmilla olemme. Petriefied Forest tarkoittaa pientä maksullista lenkkiä metsässä, jossa on kolme ja puoli miljoonaa vuotta sitten (!) sattuneen tulivuoren purkauksen jäjiltä kivettyneitä puita. Nuo puut olivat purkauksen aikaan 2000 vuotta vanhoja punapuita, eli samoja jättiläisiä kun olimme edellispäivänä nähneet. Purkauksen aiheuttamassa tärskeessä ne kaatuivat, tuhka peitti puut ja solutasolla tapahtui jotain ja puista tuli kiviä. Ne näyttävät ihan kaatuneilta puilta, mutta tuntuvat kiveltä. Ihmeellisiä.
Kivipuiden luona on kyltti toiseen mielenkiintoiseen kohteeseen, eli Galistogan geysirille. Kympin sisäänpääsymaksulla saa syödä omaa kylmää tomaattikeittoa (ehkä jotain muutakin) piknikpöytien ääressä ja katsoa kuinka sympaattinen, kärttyisän ukon oloinen geysir päästelee noin kymmenen minuutin välein kuumaa vettä korkeuksiin. Geysir on kuulemma hyvä ennustamaan maanjäristyksiä. Jos säännöllisessä suihkuttelussa tulee taukoja tai suihku vaimenee, 500 mallin säteellä tulee melko varmasti tärinät. Me emme huomaa poikkeamia, mutta illalla kuulemme uutisista että San Franciscossa on koettu pari reilun 4 magnitudin täristystä. Toivottavasti eivät ennakoi suurempaa järistystä, varsinkaan loppuviikolle...
Vihdoin pääsemme viinitilalle. Laakso on viinitiloja pullollaan ja niitä voisi käydä läpi varmasti viikon aamusta iltaan. MikkoMikon esitutkimusten perusteella me keskitymme yhteen. Frog's Leapissa on rento tunnelma, 20 dollarilla saa maistaa neljää luomutilan viiniä takapihan verrannalla.Esittelijä on hyvä ihmistuntija tai tuntee suomalaiset, eikä lässytä meille liikoja, vaan kaataa lasiin kolmea punaviiniä ja yhtä valkoista, kertoo niistä lyhyesti ja poistuu paikalta. Viinit ovat oikein hyviä (paitsi se valkoinen), mutta parasta minusta on viinien kyljessä tarjottu juusto. Lähtiessämme ostamme pullon minun suosikkiani (27 dollaria), mutta minun on pakko kysyä että mitä se juusto oikein oli. Hollantilaista goudaa kuulemma, mutta ei tietenkään mitä tahansa.
Illaksi ja yöksi ajamme laakson ytimeen eli Napaan. Napassa olisi mahdollista jatkaa viinin maistelua, mutta ei riitä veto. Kellahdamme hotellin sänkyyn kahdeksan jälkeen ja iltakymmeneltä olen taas jo unessa. Samassa hotellissa ovat yöpyneet mm. Elvis ja Marilyn Monroe, joten kelpaakin kölliä.
Hetsku, hyvässä seurassa kaiken aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti