Heräämme herätyskellon soittoon klo 7.00. Se siitä länteen päin matkustamisen hyödystä. Aamupalaksi nautimme eilisen eväiden rippeet ja lähdemme matkaan kahdeksan jälkeen. Edessä on nelisensataa kilometriä ja upeita maisemia nähtävänä, joten aikaa tarvitaan.
Ensimmäiseen kohteeseen olemme saaneet vinkin automme aiemmalta vuokraajalta. Kuskin penkin ja keskikonsolin välissä on lappu, jossa lukee Cape Meares <- lighthouse, west of Tillamook. Ajelemme Portlandin aamuruuhkassa, joka on hämmentävästi tiellä Portlandista poispäin. Kun käännymme tielle 54 ruhkat jäävät ja ajelemme tukkirekkojen kanssa mäkeä ylös ja alas, sumussa ja aruingonpaisteessa.
Cape Mearesissa on Oregonin matalin majakka ja hulppeat maisemat. Myös sää suosii. MikkoMikko tallentaa maisemaa ja minä hoputan vieressä. Tulemme ajamaan rantaa pitkin parisensataa kilometriä, joten kaikkea ei voi kuvata perusteellisesti. Lounastamme Oceansidessa pikkukuppilassa, kävelemme rannalla ja nauramme koirien leikille. MikkoMikko kuvaa ja minä hoputan. Vieläkin on parisensataa kilsaa rantaa jäljellä.
Yaquina Bayn majakalla, sata kilometriä, monta kuvauspysähdystä ja hoputusta myöhemmin todistamme reissun toista kosintaa. Maisemat ja paikat joita koluamme ovat siis legendaarisia ja miehet polvilleen saavia. Yaquina Bay on luonnonpuiston esitteen mukaan yksi rannikon parhaita valaiden bongauspaikkoja. Me bongaamme vain lintuja, simpukankuoria ja laavakiviä ja kuuntelemme kun kivet kolisevat aaltojen mukana rantaviivalla.
Aurinko laskee kohdallamme Heceta Headin majakan luona. MikkoMikon kuvat kertokoot miltä se näytti.
Pian käännyimme kohti sisämaata ja ajoimme pilkkopimeän Siuslaw kansallismetsän läpi Eugeneen yöksi. Matkalla luonto kutsui MikkoMikkoa, mutta mä en suostunut pysähdykseen. Joku mörkö olisi meidät yön pimeydessä vienyt jos olisimme hidastaneet vauhtia.
Hetsku, juuri nyt parkissa mutta huomenna taas on the road
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti